LauriKesäspektaakkelin ensimmäinen etappi alkoi Sappeen Bike Festeillä. Viime vuoden mukaisesti luvassa oli hyvää fiilistä ja rentoa ajamista. Lupauksia ei rikottu tänäkään vuonna. Paikalle Faililäisiä saatiin 4, Lauri, Ville, Karin ja Henni uutena jäsenenä tutustumaan parkkitouhuihin ja pyöräänsä ennen Pussy Campin rientoja.
Viime vuonna jäi luu käteen Klinikoiden kanssa, mutta tällä kertaa Ville ja Lauri saivat paikan Matti Lehikoisen Enduro Klinikalle. Torstai aamu alkoikin heti syväluotaavalla opetuksella mutkien ja off camperien salattuun maailmaan. Hyviä vinkkejä tuli pitkin opetusta.
Klinikan jälkeen osasi myös seurata muiden ajoa tarkemmin ja kiinnittää huomioita hyviin ja huonoihin puoliin. Endurokisaan ei osallistuttu tänä vuonna. Itselläni on luvassa vielä monta viikkoa ajohommia joten en halunnut riskeerata luita ajamalla kelloa vastaan ja totesimme porukalla, että ajellaan rennosti ilman kelloja. Sappeen enskapolkuja oli hieman hiottu viime kaudesta ja nyt niitä oli todella mukava päästellä.
Sunnuntaina Kauppias Mikko laittoi minut isojen valintojen äärelle, sillä minun piti koeajaa pyörä jolla haluan lähteä Sloveniaan. Puoli päivää Mach 5.5 selässä ja puoli päivää Firebirdin selässä. Valinta oli tiukka mutta valitsin Mach 5.5, tästä lisää tuonnempana!
Hennikin pääsi jo ihan kunnon vauhtiin jota tulee varmasti Pussy Campilla lisää! Failin kaksilahkaiset toivottaakin Failin hameväelle, todella riemukasta ja mahtavaa viikonloppua. Pitäkää pääkallolippu korkealla ja pyörissä kumipuoli alaspäin!
Pitkästä viikonlopusta jäi taas huikea fiilis. Iso kiitos järjestäjille! Tapahtuma oli täydellinen 7/5 pistettä! Dual Slalomia ja Chainlessia oli kiva seurata! Mutta koska aina pitää nillittää niin annamme palautetta samasta asiasta kuin viimekin vuonna. Jos Festit alkaa torstaina aamulla, niin miksi kauppiaat ja markkinamiehet tulevat telttoineen paikalle vasta kun kinkerit ovat jo ylittäneet puolivälin krouvin? Ja miksei ollut juurikaan mitään myytävää. Rahapoltti lompakossa, Slovenian reissuun olisi pitänyt saada uutta paitaa ja hanskaa, mutta haaveksi jäi. Ja toinen kehityspalaute on vieläkin se ravintola. Aivan kuollutta. Missä paikallinen trubaduuri/rytmiorkesteri soittamassa kovimpia covereita ja nostattamassa mtb kansan juhlatunnelmaa? Tänä vuonna ei sentään ovia ollut suljettu klo 9 joten pääsimme sentään sisälle tuopille katsomaan kun lattialla tanssittiin radion soidessa taustalla. Onneksi ravintolan henkilökunta huomasi tämän iloittelun ja laittoi tanssilavan äkkiä täyteen pöytiä ja tuoleja, ettei vaan kenelläkään ole kivaa!
