Alpe de Huezissa lasketaan vuosittain enduromaailman kovimpia ralleja. Megavalance nimellä kulkeva kilpailu tunnetaan hurjasta yhteislähdöstä vuoren laelta, jossa ensimmäiset kilometrit lasketaan laskettelurinnettä pitkin. Retkemme toiseksiviimeisenä päivänä lähdimme suorittamaan tätä maailman kuulua mäkeä.

Aamun valjettua vedettiin napa täyteen croisanttia ja ladattiin reput RedBulleilla ja laastareilla. Alkuasetelma oli että päivän saldona on tuhansien eurojen kalustotappiot ja vähintään muutama avomurtuma. Seurueemme kelkottiin vuoren yläasemalle kahdella eri hissillä 3300m korkeuteen, josta aamusella oli melko henkeäsalpaavat maisemat. Pakollisten sponsorikuvien, selfieiden ja belfieiden jälkeen päästiin aloittamaan matka alas tuntemattomaan.

Vaikka oltiin 3300 metrin korkeudessa, oli keli yllättävän lämmin. Itse lähdin matkaan shortseissa ja 2/3 hihaisessa ajopaidassa. Tähän päälle vielä kevyt tuulitakki, niin jo alkoi hiki virrata. Aurinko lämmitti mukavasti, eikä tuulikaan puhaltanut aerodynaamiseksi sheivattuja sääriämme jäädyksiin.

Alarmaaaa

Lumella ajaessa kuvakulma oli useimmiten tämä

Reitti voidaan jakaa muutamaan eri maastotyyppiin: Ensimmäinen muutama kilometri tarjoaa pehmeää lumisohjoa, jossa ajaminen on käytännössä mahdotonta. Varsinaisessa Megavalance kisassa luminen rinne ajetaan kovaksi lumikissoilla, mutta muutaman sadan kärkiajajan jälkeen lopuille on tarjolla samanalista mannapuuroa kuin meillekkin. Fillarin renkaat uppoavat 5-10 senttiä syvälle lumeen jonka jälkeen ohjaus, jarruttaminen ja melkein koko pyörän hallinta on mahdotonta. Onneksi rinne on niin jyrkkä, että alas valuu ihan tahtomattaan. Muuten oltaisiin vieläkin mäessä. Jyrkimpien rinteiden loputtua oli hetken matkaa tasaisempaa lumista reittiä, joka edettiin pääasiassa taluttamalla, koska renkaat eivät yksinkertaisesti rullanneet pehmeässä lumessa.

Lumirajan saavutettuamme riisuttiin enimmät toppavaatteet pois, paitsi Ilkka, joka sinnikkäästi vuorasi itsensä kolmella kerroksella ihan reitin loppuun asti.

Kiertotiellä polku oli astetta rapeampaa

Reitti jatkui seuraavat kilometrit karumpana kivikkona jota saimme nauttia normaalia enemmän kiertotien vuoksi. Normaalista kisareitistä poiketen, jouduimme kiertämään rakennustyömaan ja kiipesimme satakunta metriä ylöspäin huoltotietä. Sieltä matkaa jatkettiin seuraten harvakseltaa löytyviä reittimerkkejä ja epämääräisiä renkaan jälkiä. Ajotuntuma oli suunnilleen sama kuin lumessa, paitsi että nyt tarjolla oli veitsenterävää liuskekivisepeliä.

Kivikoiden jälkeen matka jatkui hieman vauhdikkaampana polkuna, joka kumpuilee jyrkkien rinteiden reunoilla. Polku oli tässä vaiheessa kohtalaisen teknistä ja pieniä droppeja ja jalkapallon kokoisia kiviä pääsi väistelemään silloin tällöin.

Alempana poluilla maasto vaihteli

Välillä syötiin eväitä

Polkujen loiventuessa alettiin saapumaan laskettelukeskuksen tienoille, jossa matka taittui suoraa niittypolkua pitkin ohi hissien. Alpe de Huezin jälkeen saavuttiin yhteen ennakolta jännittävimmistä osuuksista. Edessä oli jyrkkää laskua pitkin tiukkaa serpentiinipolkua. Alaspäin mentiin todella jyrkkää mäkeä ja polku oli kaikelisäksi vielä liukas kuin liukumäki. Monessa kohdassa jalkautuminen oli ainoa vaihtoehto ja tennareillakin pystyssä pysyminen oli todellinen haaste.

Välilllä oli liukkaampaa

Kuviosta riippumatta kaikkien renkaat olivat täynnä mutaa ja pito sitä myöden täysin nollassa. Laurin 27,5″ kiekot kulkevat sen verran lähellä keulaa ja runkoa, että Firebird keräsikin aimo annoksen alppimaata mukaansa. Rauhallisena kaverina Lauri tyynesti puhdisti renkaitaan muiden kannustaessa rehdisti (lue: laskettiin pakoon ettei saatu selkäämme).

Mutaisen taipaleen jälkeen alkoi nautittavat metsätiet ja nopeat polut. Viimeisillä kilometreillä vauhdit nousivat huippuunsa ja ilo oli ylimmillään. Loiva nopeaa polkua kauniissa lehtipuumetsässä purojen ja ojien solistessa vieressä oli mukava taittaa matkaa. Metsäosuudella toki oli jyrkätkin kohtansa, joissa oli jäljistä päätellen ajolinjat lipsuneet leveiksi myös kisakuskeilla. Muutamalla jalkautumisella selviytyneenä kohta edessämme aukesi Allemondin aukiot vesiputouksineen.

Näihin maisemiin loppuu Megavalance Alpe de Huezissa

Vehkeitten pesu ajon jälkeen on kaiken A ja O

Bussikyytiä odotellessamme paikallinen ravitsemusliikkeen juomat maistuivat ja pistipä Ville jopa voiton sikarin palamaan. Matkaa reitille tuli meidän mittanauhalla 20,19 km ja aikaa kului yhteensä 4h 40min. Jos olisimme liikkuneet koko matkan ilman taukoja oltaisiin maalissa oltu ajassa 1:46:20, jolla olisi irronnut kokonaiskilpailussa 227 sija. Eli ei lähellekkään viimeisiä 277 osallistujan joukosta 🙂 Lisäksi meillä oli rasitteena kiertotien tuoma lisäaika.

Allemondin kylästä on tarjolla bussikuljetus alimmalle hissiasemalle, josta gondoli kiikuttaa aina bikeparkkiin asti. Bussiaikataulut kannattaa pitää mielessä päivän reittiä ja tahtia suunnitellessa, koska viimeinen bussi lähtee ylöspäin iltapäivällä, eikä muita kyytimuotoja ole liiemmin tarjolla. Hätätapauksessa taksi takaisin ylös maksaa useita kymppejä.