ariJoukkueemme starttaa tämän vuotisen alppienvalloituskiertueensa jo parin viikon kuluttua ja harjoittelukausi käy kuumana. Toisilla vähän kuumempana ja toisilla viileämpänä, mutta tänään kuitenkin käytiin Laurin kanssa näyttämässä Malminkartanolaisille miten Firebird liitää!
Lauri sai viikko sitten ruuvattua uudet kankeamman kokoiset kiekot Pivottiinsa ja tänään niitä lähdettiin testaamaan ensimmäistä kertaa vähän kaltevampaan mäkeen. Eikä epäonnistumisilta tietenkään vältytty!
Jäsen Ville on jo vanha ”Maltsun” veteraani ja hän on ulkoiluttanut talvella viime reissun jälkeen hankittua Commencalia ahkerasti. Itse korkkasin Malminkartanon jätemäen downhill rännit viime viikolla ja tänään Lauri liittyi mukaan.
Malminkartanon reittejä ei ehkä aivan 1:1 voi verrata Alppeihin, mutta näillä kulmilla ei parempaakaan ole saatavilla. Suurin ero on hissilaitteistoissa, joihin Alpeilla mahtuu parhaimmillaan kuutta henkeä istumaan tuolin/gondollin keikuttaessa krapulaiset pyöräilijät mäen harjalle. Maltsussa tarjolla on ruis-hissi, johon mahtuu yksi istumaan tai meidän tapauksessa työntämään. 10 min ylös kapuaminen ja minuutin lasku on tietenkin mukava sekin, mutta hieman tulee ikävä esim Les 2 Alpesin parinkymmenen minuutin laskuja.
Koska työntämään joudutaan kuitenkin, ajtateltiin käyttää se työntö aika mahdollisimman tehokkaasti hyödyksi. Päädyimme hieromaan noin 100 m pätkää johon saadaan mahdutettua viisi ihan menevää hyppyä, joista puolivälissä on tarjolla kolme eri kokoista lautahyppyriä.
Perinteisesti Lauri rikkoi pelinsä heti alkumetreillä, eikä hänestä varsinaisesti ajokaveria ollut. Lauri poimi huolimattomasti sijoitetun ruuvin tarkasti takarenkaallaan, eikä siitä ollut enää sen jälkeen haittaa muille pyöräilijöille. Laurin uudenkarhea 27,5″ Schwalbe Rock Razor oli kuitenkin entinen saman tien, eivätkä edes tubeless litkut pelastaneet sitä. Saa nähdä miten kirurgi saa paikattua renkaan vielä pelikuntoon.
Vaikkei Laurista ajokaveria saanut, tarjosi hän kuitenkin kannustusta vittuilun merkeissä siihen malliin, että rohkaistuin itse hyppäämään keskimmäisestä lautahyppyristä! Alaskin tultiin vielä täydellisellä tele-markilla ja tuomaristolta irtosi täydet kymmenen pistettä.
Laurin osalta hyppytreeni jäi varsin vähäiseksi, mutta itselläni alkaa tuntuma parantua sen verran, että Alpeilla uskaltaa nauttia reiteistä täysin rinnoin heti ensimmäisestä päivästä alkaen. Ehkä.
