Page 3 of 17

Järvenpään Ladulla

Vaikka olen näillä kulmilla jo muutaman vuoden ehtinyt asustaa, en ole paikallisiin polkuihin sen paremmin päässyt tutustumaan. Uuden innon löydyttyä muutama mukava ränni on Järvenpään alueeltakin löytynyt.

Tänään uskaltauduin ensimmäiselle kimppalenkille, kun joka keskiviikkoinen Järvenpään Ladun kimppalenkki starttasi Paavonpolun kuntoradalta.

Uuden porukan myötä koko alueen polkuverkosto aukesi ihan uudella tavalla. Yksin ajellessa ei ole osannut edes aavistaa, että vieressä menee hienoja neulaspolkubaanoja.

Reitti vei tänään Järvenpään kuusikoiden neulaspoluilta Lemmenlaakson luonnonsuojelualueelle ja sieltä aina jäkälän vuoraamille kallioille. Alustaa oli siis tarjolla moneen makuun. Continue reading

Italiassa kaikki onnistuu.

Failreaction kesäspektaakkeli numero viisi. Viisi vuotta Failreactionia ja viisi kesäretkeä. Retki on siinä mielessä ikimuistoinen, että ensimmäistä kertaa lähtijöitä Failin riveistä oli yksi, mutta retken aikaan jäsenistö on ollut innokkainta ja aktiivisinta kuin koskaan! Riveistä on kuulemma kuulunut huutelua, että TahkoMTB 60km on lyöty kalenteriin jo ensi vuodelle…? Minä, Lauri lyöttäydyin Ridemoren porukan matkaan, jotta pääsee isolle mäelle ajamaan.

Kaikki alkoi tyypilliseen tapaan. Näyttää hyvältä, mutta pinnan alla muhii. Hyvissä ajoin hommasin varaosia, kumit, pelit ja vehkeet matkaan, mutta päivää ennen lähtöä piti räjäyttää pyörä osiin. Continue reading

FailReaction 5 vuotta

Tahko MTB 2016 kolkuttelee jo oven takana, mutta maastopyöräilyskenen suurin tapahtuma tänä viikonloppuna on tietenkin FailReactionin viisivuotisjuhlat! Tasan 5 vuotta sitten Tahkon 60 kilometrisen jälkeen päätettiin lyödä blogi pystyyn ja aloittaa tämä kohellus myös webissä.

Alkuperäinen FailReaction ennen Tahko MTB starttia 2011

Paljon on  verta vuotanut tämä viisivuotisen taipaleen aikana ja vielä enemmän euroja virrannut Ridemoren kassalippaaseen. Kaikesta huolimatta välillä on ollut hauskaakin. Continue reading

Pivot Switchblade

Melko puskista pääsi Pivot tänä keväänä yllättämään julkistamalla uuden pyöränsä, Switchbladen joka pitäisi olla vuosikymmenten kokemuksen ja vuosien kehittelyn tulos. Pulinaräjähdys oli melko kova ja internet syttyi tuleen. Pivot jopa lähetti miehensä eturintamalle syvälle Suomen metsiin esittelemään uutukaistaan ja siitä lisää tuonnempana. Keskitytään olennaiseen tällä kertaa ja otetaan pyörästä mittaa, että onko se vuosien arvoinen vai tuliko justiinsa menetettyä ne vuodet? Continue reading

Uusien reittien löytämisen vaikeus

Yksi maastopyöräilyn turhauttavimpia asioita on uusien reittien kartoittaminen. Jos vanhat väylät alkaa olla loppuun koluttu, on uusia haettava muista paikoista. Jos mukaan ei saa paikallistuntemusta, on polkujen löytäminen haastavaa.

Onneksi nykyaikaisten GPS-kellojen myötä internetiin on alkanut putkahdella erilaisia karttoja, joista voi etsiä oman alueensa karttanaarmuja, joita muut harrastajat ovat tallettaneet. Näitä tulee usein selattua uusien polkujen toivossa.

Poluilla on monta kulkijaa

Continue reading

Lomalla Lefkaksella ja myös maastopyöräilemässä

Vaimo varasi helmikuussa matkan Lefkakselle ja touko-kesäkuun taitteessa suuntaisimme perheen voimin matkalle. Varauksen jälkeen aloin tiirailemaan, josko saarella olisi pyöräilyaktiviteetteja tarjolla, koska Aurinkomatkat kovin niitä kohdeoppaassaan mainosti. Googlaamisen jälkeen löytyi mielenkiintoinen sivu Get Active Lefkas . Pikainen katsaus sivuihin tuotti mieluisan tuloksen. Kyseinen yritys toimii matkakohteessamme Nidrin kylässä ja järjestää ohjattuja maastopyöräilyretkiä eri tasoisille ajajille sekä vuokraa maantiepyöriä. Maastopyöriä yritys ei vuokraa. Yritystä pitää mukava brittiläinen pariskunta Simon ja Lucy Atkinson yhtiökumppaninaan Simon Towner. Yritys on perustettu 2012. Get Active Lefkas järjestää eri tasoisia maastopyöräretkiä perheretkistä extreme retkiin. Retkien tasoluokitus on kuvailtu yrityksen nettisivuilla. Continue reading

Kadonneen motivaation jäljillä

Kun pari vuotta sitten palattiin Alpeilta, varusteet lensi varastoon ja Tulilintu Fillaritoriin myyntiin. Polkeminen ei maistunut paskan vertaa. Reissun ensimmäisten päivien jälkeen Valloire ja Huezin Megavalance-reitti eivät olleet minun makuuni ja reissu jäi mulle torsoksi. Lisäksi Alppien upeista maisemista ja vauhdikkaista reiteistä siirtyminen tänne juurakoiden ja kivipuutarhojen luvattuun maahan ei mieltä ylentänyt. Ajot oli mun puolesta taputeltu. Reissubloggauksenkin jätin julkaisematta, koska se oli pelkkää valitusta. Video jäi tekemättä, koska sen tekemiseen ei ollut fiilistä. Maastopyöräilystä oli tullut pakkopullaa. Continue reading

Pivot Mach 429 Trail

Uusi mies Failin riveissa?

Olen uusi kasvo failin jo osittain palaneiden ja kuluneiden naamojen keskuudessa. No kuka olen? Olen salainen agentti, kuten Lauri on minut nimennyt. Pyöräilyä olen harrastanut vuodesta 1998 alkaen, jolloin hankin ensimmäisen oikean maastopyörän, GT Zaskar LE. Siitähän se lähti ja seuraava hyppy oli Cannondalen F900 Team satulaan. Harrastus kehittyi ja jotain endurokisojakin ja Tahko MTB tuli 2000-luvun alkupuolella ajettua. Vuonna 2004 tein päätöksen ja myin minulle niin rakkaan Cannondale Ravenin pois. Continue reading

Soikea uusi pyöreä ?

Kevät toi tänäkin vuonna mukanaan varusteluinnostuksen. ”Nettigurujen” tarinoita lueskelteltua tuli pakonomainen tarve päästä testaamaan soikeata eturatasta. Huuhaata vaiko jotain ”uutta ja hienoa”? Tosin ei näistä kait uutta saa tekemälläkään.  Eikös näitä soikeitarattaita hehkutettu fillarilehdissäkin 15vuotta takaperin, kunnes painuivat unholaan?  Tosin silloin soikiot taisi olla vain tosi pro-jätkien juttuja.

Oma tarve lähti liikkeelle siitä että että TahkoMTB lähestyy taas ja yhä loputtomat ylämäet pitää omilla reisillä polkea. Fillarina noin 13kg trailipyörä. Pyörä on varustettu Sramin X1:llä, 1×11 lehtisellä pakalla ja 32-piikkisellä eturattaalla. Välitys on ollut omille reisille sopiva Espoon keskuspuiston teknisessä maastossa, jossa nousut ovat olleet lähinnä muutamiakymmeniä metrejä. Pitkissä nousuissa välitys on ollut omaan makuun liian harva ja reidet helposti hapottaneet vääntäessä mäkiä ylös. Pitkän pohdinnan aiheutti että paljonko itse rattaan soikeus keventää mäkiä, vai tarvitseeko hammastusta muuttaa. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin tilaamaan 30-hampaisen soikeanrattaan.

Reilun viikon odottelun jälkeen postinsetä toi puolassa valmistetun mustan rinkulan postilaatikkoon. Aah tätä varustelun onnea, ei muuta kuin kiinni ja poluille. Kuten yleensäkkin niin joku menee aina pieleen, eihän tässä perkules ole mukana sopivia ruuveja rattaan kiinnittämiseksi. Eikä kyseinen kauppa edes mainitse että paketti ei ole täydellinen.  Ruuvit tilaukseen Puolasta, suoraan valmistajalta. Kohta pääsee tykittelemään poluille 🙂

Odottelua…

Viikonpäästä….

odottelua…

10päivää…

odottelua…

Kunnes postipate jättää kauniin kortin että ruuvit ovat postissa. Noh eivät sitten olekkaan, ainakaan siinä postissa joka kortissa lukee..  Vi***!  Monen soiton jälkeen ruuvit löytyvät paikalliselta R-kioskilta.  Ei muuta noutamaan ja asentamaan. Tälläkertaa homma menee kuin Strömssössä. Osa asentuu paikalleen helposti muutamassa minuutissa ja testilenkille pääsee heti. Tai mitä tuo heti nyt sitten tarkoittaakin, eli noin kolmessa viikossa.  (Asiantuntijan vinkki: ”osta paikallisesta pyöräliikkeestäsi!”)

Nyt on muutamalenkki takana ja ratas tuntuu hyvältä, pyörä kiipeää selkeästi paremmin, kevyemmin ja nykimättä. Pientä nykimistä tosin huomaa tasaisella polkiessa. Nyt 30-piikkisellä huomaa myös että välitys meinaa jäädä nopeassa vauhdissa lyhyeksi. Pitää saada lisää kilometrejä alle että voi paremmin vertalla eroavaisuuksia. Ensiviikonloppuna koeponnistetaan ratasta KorsoMTBssä.

Lisää fiiliksiä soikeudesta Tahkon jälkipyykeissä.

 

 

 

 

TFW

Tuli lopputalvesta käytyä testaamassa Training for warriors touhua. Alkuasetelma oli, että mitenhän perusjäärä asennoituu ameriikan hihkuntaan ja täytyy myöntää, että napit korvilla yksin salilla puurtamiseen tottuneena otti aikansa ennen kuin suu aukesi ensimmäisen kerran…

Itse treenaus jakaantuu karkeesti neljään erilaiseen. Voimatreeni yläkropalle, voimatreeni alakropalle, hurrikaani ja nopeus & voima. Voimatreenit on voimaa, isot painot, vähän toistoja max gains. Hurrikaanissa vedetään taas lähes ilman painoja/vastuksia kehon painolla maksisykkeillä kuntopiirimäisiä treenejä jotka menee aivan suorituskyvyn äärirajoille ja hieman yli. Nopeus & voima on yhdistelmä näitä edellä mainittuja. Oma suosikkini on tuo nopeus voima treeni.

Treenien sisältö muuttuu viikottain, niin tylsistymään ei pysty. Aika ajoin on myös haasteita, esim maastavedon ykkösmaksimit joita varten ensin treenataan jonkin aikaa ja sitten h hetken koittaessa repästään oma ennätys, että päästään soittamaan kilikelloa sen merkiksi.

Omaa suorituskykyä tai sen puutetta ei kannata empiä. Jokainen tekee omalla tasollaan. Treeni on kuitenkin sen verran hyvää, että vaikka oma taso olisikin lähes nolla niin kehitystä tulee!

Olen nyt käynyt pari kuukautta Vantaan TFW salilla eli ilmeisesti hihkunta ja ilakointi tarttui minuunkin. Kuukauden ”kokeilun” jälkeen huomasin kehittyneeni paljon enemmän kun vertaa mitä samassa ajassa olen saanut kuntosalilla jyystämisella aikaan. Käynti / tuntimäärä on vähentynyt, eli aikaa jää muuhunkin, kuten fillarointiin. Salilla tuli käytyä 3-5 kertaa viikossa ja TFW:ssä 3-4 kertaa per viikko. Salikäynnit jätin kokonaan pois ja koska pidän tästä todella paljon, jatkan käymistä viikottain.

Muutaman fillarilenkin jälkeen fiilis on, että kunto on paremmalla tasolla nyt kuin mitä se on aikaisempina vuosina ollut talven jäljiltä. Voimaa on ollut silloinkin, mut koneesta on loppunut soppa kesken. Treenit tukee mielestäni hyvin pyöräilyssä tarvittavia lihaksia. Suosittelen lämpimästi ainakin kokeilua, hyvä sivutreeni fillaroinnille!

Tällä kertaa saatte lukea ilman kuvia, olen treenannut, en kuvannut 🙂

LAST SET! BEST SET!

« Older posts Newer posts »

© 2019 Failreaction

Theme by Anders NorenUp ↑