Category: Pivot Mach 6 (page 1 of 2)

Joulu Andalusian auringon alla

Paras joululahja jonka voi saada on lentolippu Malagaan. Ei jouluhössötystä, ei stressiä. Olkapääremontti osoitti jo vahvaa parantumista onnistuneen kuntoutuksen johdosta, joten tietysti luvassa oli myös pyörähommia.  Reissuun lähti viiden hengen seurue, josta kolme, Lauri, Joona ja Henni, on Failin jäsenistöä. Jouluseikkailu 2017 oli valmis alkavaksi.

Joulupukki ratsastaa Pivot Mach 6:lla

Continue reading

Reseptikerhon kesäretki Åreen

Nyt on se päivä, kun ehdit ensimmäisen kerran kone sylissä sohvalle sitten elokuun alun. Maanantai, urheilun täyteinen viikonloppu takana. Ruumiin jokainen lihas kipeänä on aika viettää ansaittua lepopäivää ja muistella kaiholla mennyttä kesä, sen reissuja ja hetkiä joina lihaskipuja ei tunnettu. Vai tunnettiinko sittenkin? No siitä on niin kauan, että aika on kerennyt kullata muistot.

Continue reading

Talvipyöräilyä Kanariffalla

Ilmatieteenlaitos lupaa kahta lämpöastetta ja vesisadetta. Aika siis sanoa heipat Suomen ”neljälle vuodenajalle” ja tehdä aikahyppy suoraan alkukesän ilmastoon. Pyörä siis pakettiin ja Helsinki-Vantaan ja Berlinin kautta Teneriffalle.

Continue reading

Sappee Bike Fest 2016

Italian reissun jälkeen tuumailin, että ompas kroppa kohtalaisen finalessa. Väsytti ja askel oli raskas, osansa tästä tuotti lomalta töihin paluu. Näitä funtsiessa kävin kuitenkin parit tiukat TFW treenit vetäsemässä ja jokaisen jälkeen aattelin, että ei, en ole palautunut. Rasituksesta viisastuneena tartuin täkyyn ja failin kesken päätettiin osallistua Sappeen Bike Festiin.

Matkalla festeille

Tarkoitus oli myös osallistua lauantaina oleviin enduro kisoihin. Klinikat olivat täynnä vaikka mielenkiintoa olisi ollut niihinkin osallistua!

Italian reissun jäljiltä fillari oli jarruhuoltoa vaille valmis kolmen päivän Sappeen raidaukseen. Joten tavarat ja mister Moretti autoon ja matkaan.

 

Mister Moretti

Sappeen Bike Festit järjestettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa ja ei ilmeisesti ihan kaikkien korviin ollut kantautunut tieto tästä hienosta viikonlopusta. Kun kyselin tutuilta ovatko tulossa oli vastaus:

”Mitä minä siellä teen, en aja deehoota?!”

Festeillä oli jokaiselle jotakin, maantietä, ylämäkeä, perus mtb lenkkeilyä, enduroa, dh:ta, chainlessia, markkinamenoa, skenehengailua ja kosteaa illanviettoa tietysti! Harmiksi maantie ja MTB jouduttiin perumaan osallistujien vähyyden vuoksi, mutta hei! Ensi vuonna uudestaan!

Markkinahumua

Kolme faililäistä , Lauri, Ville, Karin nautti ajamisesta koko kolme päivää. Sappeen ränneihin ei voi kyllästyä! Kisatkin meni niin hyvin kun mennä ja voi, eli päästiin maaliin. Itse en innostu kelloa vastaan ajamisesta ihan niin paljoa kun pitäisi ja saattaa olla, että seuraavaan kellotuskisaan menee tovi. Ajamisesta häviää rentous ja mielekkyys ja tuntuu kuin ajaisin 26″ kiekoilla. Ajo tökkää jokaiseen kiveen ja kantoon, renkaat luistelee alta, vauhti ei pysy yllä. Ilman kelloa maistuu kun ei tarvitse suorittaa!

Villelle kellokisakin maistui ja odottelee jo kovasti Tahkon EBA enskakisoja. Karinin kisadebyytti jäi vielä odottamaan tulevaisuutta, katsotaan mitä tapahtuu kun Karin käy Pussy Campilla pyörähtämässä!

Kuvaajalle kiitos

Tapahtumalle muutama kehitysajatus, Resortti näytti iltakävelyn perusteella olleen aika täynnä kuskeja ja muuta väkeä, miksi ravintola ei ollut auki? Ja ravintolan ruoka/juomatarjonta kaipaisi myös skrappausta. Tämä palaute on kyllä enemmänkin suoraan Ravintola Huipulle kuin tapahtumalle. Läsnäolleille kauppiaille palautetta, tuokaa muutakin kuin pyöriä, lähes kaikilla oli jo pyörä alla. Meidänkin porukalla raha poltti taskussa kun piti saada uutta paitaa, hanskaa, kypärää, mutta mitään näistä ei ollut juurikaan tarjolla. Small Balls Productionilla oli jotakin tarjolla, mutta kokonaisuutena lähes olematonta oli kauppiaiden tarjonta. Tapahtuma itsessään ei tarvitse juurikaan muuta kuin lisää väkeä!

Sunnuntain tullessa ajeltiin rennosti kaverien kanssa lähes iltaan asti ja ajojen loputtua huomasin kropan olevan aivan loppu. Ihmiselle joka ei ole huippuunsa viritetty urheilija tämmöinen 2-3 viikkoa kestänyt tiukka ja täyteläinen sporttaus alkaa tuntumaan jo melkoisena väsymyksenä. Seuraava viikko menikin aika pitkälti chillaillessa, loppu viikolla nopeat TFW:t että ei makoiluksi mennyt.

Ensi vuodelle kaikille tiedoksi, tässä on sitä ison maan meininkiä niin paljon kuin kotimaassa on saatavilla. Kannattaa tulla vaikka ei kisaaminen maistu. Hieno viikonloppu, kiitos muille faililäisillä,
tutuille ja erityisesti järjestäjille! Kiitos!

Italiassa kaikki onnistuu.

Failreaction kesäspektaakkeli numero viisi. Viisi vuotta Failreactionia ja viisi kesäretkeä. Retki on siinä mielessä ikimuistoinen, että ensimmäistä kertaa lähtijöitä Failin riveistä oli yksi, mutta retken aikaan jäsenistö on ollut innokkainta ja aktiivisinta kuin koskaan! Riveistä on kuulemma kuulunut huutelua, että TahkoMTB 60km on lyöty kalenteriin jo ensi vuodelle…? Minä, Lauri lyöttäydyin Ridemoren porukan matkaan, jotta pääsee isolle mäelle ajamaan.

Kaikki alkoi tyypilliseen tapaan. Näyttää hyvältä, mutta pinnan alla muhii. Hyvissä ajoin hommasin varaosia, kumit, pelit ja vehkeet matkaan, mutta päivää ennen lähtöä piti räjäyttää pyörä osiin. Continue reading

Kadonneen motivaation jäljillä

Kun pari vuotta sitten palattiin Alpeilta, varusteet lensi varastoon ja Tulilintu Fillaritoriin myyntiin. Polkeminen ei maistunut paskan vertaa. Reissun ensimmäisten päivien jälkeen Valloire ja Huezin Megavalance-reitti eivät olleet minun makuuni ja reissu jäi mulle torsoksi. Lisäksi Alppien upeista maisemista ja vauhdikkaista reiteistä siirtyminen tänne juurakoiden ja kivipuutarhojen luvattuun maahan ei mieltä ylentänyt. Ajot oli mun puolesta taputeltu. Reissubloggauksenkin jätin julkaisematta, koska se oli pelkkää valitusta. Video jäi tekemättä, koska sen tekemiseen ei ollut fiilistä. Maastopyöräilystä oli tullut pakkopullaa. Continue reading

Sappee Enduro 2015

Nyt on ehkä vierähtänyt sopiva hetki Sappeen Enduroista niin uskaltaa jo laittaa mielipiteet kaikelle kansalle, sillä jos olisin blogannut heti rallien jälkeen, olisi ruudulle tullut pelkästään vittuperkelesaatanaa.

Täyttä kaasua

Jälkimaku kisoista on siis hyvä, hyvä fiilis jäi. Kisoissa, heti harjoituspäivän aamusta asti kyllä vitutti. Olin viheltämässä peliä poikki jo lauantaina päivällä….

Lauantai aamu aukeni ja päässä jyskytti maailmanluokan migreeni. 3×800 burana huiviin ja ”reippain” mielin rinteisiin. Eli jonottamaan numerolappua. Jonossa vierähtikin mukavasti reilu tunti.  Lopulta päästiin ajamaan ja kun kaikki oli kertaalleen koluttu läpi, ajatukset oli melko synkkiä. Pitääkö näitä ajaa huomenna kelloa vastaan?

Villekin paahtaa täyttä kaasua

EK2 aivan kaameaa ryteikköä missä ei pysy pystyssä ja palkinnoksi pääsee tunkkaamaan ylös migreenin hakatessa ohimoita. EK3 aivan kaameeta ryteikköä missä joutuu koko matkan polkemaan ja kun ei tarvitse polkea lähte henki laitureihin, juuriin ja kantoihin. Niin ja päätäkin särki. EK6 taas sai polkea mutta lupsakkaa oli, kunnes suomienduro tapahtui ja matka muuttui reisitreeniksi kun savivelli jarrutti, tässäkin palkinnoksi sai puurtaa otsasuonet tykyttäen ylös. Ajettiin mitä ajettiin, iltaa kohti otettiin leppoisasti. Ajettiin mukavia reittejä ja bikeparkin omia reittejä. Koko aika tuumailtiin Villen kanssa, että onko illalla korkki auki ja huomenna kisaturismia?

Ilkalla on tilanteen sallima tasakaasu

Kaikkea noita ja monta kertaa. Huh… Yöstä tuli pitkä kun mietti, että mitähän tästä tulee. Onneksi sentään kalusto toimi moitteettomasti!

Aamu koitti ja peli oli selvä. Radalle! Tosin migreeni vaivasi. Oman lähtövuoron odottelu huipentui siihen, että 9point8:n hissitolppa laski ilmat ulos. Tiedossa oli, että tämä yksilö on viallinen, mutta tähän asti se oli toiminut täyteen pumpattuna pari päivää. Nooh, ei harmita, nostetaan penkki reisien välissä ylös kun tarvii! Eka pätkä meni lämpöä ja fiilistä hakiessa ja kakkoselle lähdettiin asenteella all in tai lanssilla pois. Justiinsa ennen surullisen kuuluisaa kivikkoa jalka napsahti kiveen ja kengät soljet repesi irti. Kirosana. Loppu pätkä meni luonnollisesti pitkin *ittua. Niin meni myös EK3 kun toinen kenkä ei meinannut pysyä jalassa ja niin meni nelonenkin. Vitoselle lähdettäessä sain teippiä ja kengän kiinni jalkaan. Kiitos reippaasta toiminnasta huoltojoukoille eli vaimolle! Tästä intoutuneena sain päivän ensimmäisen päänahan kun ohitin edeltä lähteneen! Jipii! Tunkkaamalla ylös? Ei harmita, fiilis on hyvä, kunto on loppu.

Kutosella hissitolpan kanssa kikkaillessa ote omaan ajoon herpaantui, eturengas kiveen ja vauhti seis. Uutta vauhtia hakiessa takaatuleva meni ohi ja sen imussa sain uutta virtaa omaan ajoon ja kimpassa ohitettiin päivän toinen päänahka. Jipii! Ylös lähtiessä hokasin että voi vittuperkelesaatana taas kerran. Satula vääntynyt. Siinä nokan päällä istuessa ja ylös polkiessa mietiskelin, että en ole kertaakaan ajanut yhtäkään enskakisaa alusta loppuun ehjällä hissitolpalla enkä ehjällä satulalla.

Kolmosen liukastelua

Uusi kierros alkoi, kone oli jo lämmin niin vauhti lisääntyi. Kakkosen kivikossa tuplapannut. Kannustusten saattelemana kraana auki ja lisää vauhtia! Kolmosella sain raavittua päivän kolmannen päänahan. Neloseen, joka oli mahtava ränni latasinkin kaikki mitä lähti ja latasin myös päähäni tiedon puolessä välissä ränniä, että takajarru ei toimi! Loppulasku meni etujarrulla ja lotolla.

Kurat lahkeessa.

Jarru auki alhaalla, mutta syytä ei löytynyt? Samalla huomasin, että palat on aivan loppu joten ne vaihdoin. Taas toimii, mutta jarruvika oli se höyhen joka katkaisi kamelin selän. Päätä särki edelleen, osia rikki reppukaupalla, ajot vasta puolessa välissä. Emitti palautukseen ja mökille kiukuttelemaan.

Tähän asti on siis ollut pääasiassa pelkkää itkua ja kiukuttelua, vaikka alussa lupasin, että höyryt on päästetty? Ne onkin, sillä nyt on kaikesta huolimatta hyvä fiilis! Toki keskeytys harmittaa, mutta tuleehan noita. Sappee antoi taas kerran todella paljon. Radat oli h(r)aastavia, ei ne nousut niin kauheita ollutkaan, edes paksulle pojalle. Ohitettavista tuli hyvä fiilis ja kokonaisaika ennen keskeytystä näyttää, että olisin ollut harrasteessa podiumin kirkkain stara! Se on tämmöiselle amatöörille paljon se! EBA:n puuhamiehet tekee hienoa työtä kun jaksaa vääntää näitä. Tsemppiä vaan koko porukalle ensi kaudelle!

Laji on muuttunut omasta mielestäni paljon sinä aikana kun olen näitä ajanut. Endurosta on tullut totisempaa. Osallistujamäärät kasvaa jatkuvasti. Olisiko rakoa jo toiselle, rennommalle sarjalle, tai ainakin useammalle irtokisalle? Kokonniemessä tuntuu ainakin olevan otetta tuommoiselle, sen verran hauskaa pätkää lähtee sinne takametsään!

Ratsu lepää tolppa kasassa ja satulan nokka pystyssä

Pitkin kesää kiukuttelin renkaista. Eivät kestä, eivät pidä, liian mustia yms. Nyt ajoin Maxxis Minion DHF:llä ja voi veljet! Tuntuupahan aika hyviltä! Mikko osasi jälleen kerran sanoa mikä on parasta. Enskan ja parin Kokonniemen vierailun jälkeen ei takanakaan näy kulumaa!

Maxxis Minion DHR, hyvä kumi. Sopivan musta

Ja jotta olisin seuran nimen veroinen, niin alkukesällä tapahtuneen pienen pyllähdyksen aiheuttaman kivun syy on todennäköisesti löytynyt. Peukalon tyven nivelsiteet poikki. Tuokin on _hieman_ haitannut kesän ajoja kun rannetti on särkenyt 24/7 ja buranaa on mennyt.

Keskipäivän lääkärileikit

Kiitos myös ihmisille jotka jaksoivat kannustaa! Se lisäsi kummasti virtaa suoritukseen! Vielä isompi kiitos kuvaajille, todella hienoa katsella omia kuviaan jälkikäteen!

Kuvia Sappeelta: Riiviö, Ripakintturacing , Black Sheep Design

Kisavideo löytyy Vimeosta!

Käykää tykkää kaikista, ainaki meistä.

Andorra – Vallnord

Vuoden spektaakkeli on reissattu ja paluu arkeen aloitettu. Reissu oli jälleen kerran hieno ja onnistunut. Edellisessä bloggauksessa kävinkin jo nopeasti La Molinan parkin Espanjan puolella läpi.

La Molinen jälkeen oli vähän suru puserossa ja pelko persiissä, että onko täällä koko viikon tälläinen sää ja mikähän meitä odottaa uudessa paikassa. Pelko osoittautui turhaksi mitä lähemmäksi Andorraa ja La Massanan kylää päästiin. lämpötila nousi, pilvet poistuivat. Sää oli miellyttävät +20 luokkaa koko ajan. Continue reading

Maailmanvalloitus vol. 4 alkujännät

Tätä kirjoittaessa on keskiviikko ilta kääntymässä yöksi. Lähtö on perjantaina klo 0615. Kaikki on kesken, pyörä on osina.

Perushuoltoa

Pakkailut alkoi hyvillä mielin, piti vain vaihtaa kumit Hans Dampfien super gravityiksi, pestä ja rasvata paikat, nopee pakkaus ja matkaan. Continue reading

Tahkon jälkipyykit

Ja sitähän riittää. Sitä pyykkiä. Sen verran kuraista oli.

Paikallinen kosteikko. Kura oli kuitenkin helppoa ajaa. Se ei tarttunut juurikaan pyörään ja kuran alla oli aina kovaa joten rengas puri hyvin. Alpeilla kuvan mukainen kuraosuus olisi pysäyttänyt pyörän kokonaan, kuran liimautuessa kuin takiainen kiinni joka ikiseen koloseen.

Viimeksi tuli käytyä Tahko MTB:ssä vuonna 2011 jolloin tuli luvattua että ei tänne enää tarvitse tulla. Välivuodet tuli käytyä alpeilla ja ne reissut oli mahtavia. Tämän vuoden reissu ajottuu elokuulle joten hätäpäissäni tuli luvattua, että Failreaction tekee paluun. Puolet porukasta lähti matkaan, loppujen keksiessä erinäisiä syitä poissaololle. Continue reading

Older posts

© 2018 Failreaction

Theme by Anders NorenUp ↑