Author: Lauri (page 2 of 10)

Sappee Enduro 2015

Nyt on ehkä vierähtänyt sopiva hetki Sappeen Enduroista niin uskaltaa jo laittaa mielipiteet kaikelle kansalle, sillä jos olisin blogannut heti rallien jälkeen, olisi ruudulle tullut pelkästään vittuperkelesaatanaa.

Täyttä kaasua

Jälkimaku kisoista on siis hyvä, hyvä fiilis jäi. Kisoissa, heti harjoituspäivän aamusta asti kyllä vitutti. Olin viheltämässä peliä poikki jo lauantaina päivällä….

Lauantai aamu aukeni ja päässä jyskytti maailmanluokan migreeni. 3×800 burana huiviin ja ”reippain” mielin rinteisiin. Eli jonottamaan numerolappua. Jonossa vierähtikin mukavasti reilu tunti.  Lopulta päästiin ajamaan ja kun kaikki oli kertaalleen koluttu läpi, ajatukset oli melko synkkiä. Pitääkö näitä ajaa huomenna kelloa vastaan?

Villekin paahtaa täyttä kaasua

EK2 aivan kaameaa ryteikköä missä ei pysy pystyssä ja palkinnoksi pääsee tunkkaamaan ylös migreenin hakatessa ohimoita. EK3 aivan kaameeta ryteikköä missä joutuu koko matkan polkemaan ja kun ei tarvitse polkea lähte henki laitureihin, juuriin ja kantoihin. Niin ja päätäkin särki. EK6 taas sai polkea mutta lupsakkaa oli, kunnes suomienduro tapahtui ja matka muuttui reisitreeniksi kun savivelli jarrutti, tässäkin palkinnoksi sai puurtaa otsasuonet tykyttäen ylös. Ajettiin mitä ajettiin, iltaa kohti otettiin leppoisasti. Ajettiin mukavia reittejä ja bikeparkin omia reittejä. Koko aika tuumailtiin Villen kanssa, että onko illalla korkki auki ja huomenna kisaturismia?

Ilkalla on tilanteen sallima tasakaasu

Kaikkea noita ja monta kertaa. Huh… Yöstä tuli pitkä kun mietti, että mitähän tästä tulee. Onneksi sentään kalusto toimi moitteettomasti!

Aamu koitti ja peli oli selvä. Radalle! Tosin migreeni vaivasi. Oman lähtövuoron odottelu huipentui siihen, että 9point8:n hissitolppa laski ilmat ulos. Tiedossa oli, että tämä yksilö on viallinen, mutta tähän asti se oli toiminut täyteen pumpattuna pari päivää. Nooh, ei harmita, nostetaan penkki reisien välissä ylös kun tarvii! Eka pätkä meni lämpöä ja fiilistä hakiessa ja kakkoselle lähdettiin asenteella all in tai lanssilla pois. Justiinsa ennen surullisen kuuluisaa kivikkoa jalka napsahti kiveen ja kengät soljet repesi irti. Kirosana. Loppu pätkä meni luonnollisesti pitkin *ittua. Niin meni myös EK3 kun toinen kenkä ei meinannut pysyä jalassa ja niin meni nelonenkin. Vitoselle lähdettäessä sain teippiä ja kengän kiinni jalkaan. Kiitos reippaasta toiminnasta huoltojoukoille eli vaimolle! Tästä intoutuneena sain päivän ensimmäisen päänahan kun ohitin edeltä lähteneen! Jipii! Tunkkaamalla ylös? Ei harmita, fiilis on hyvä, kunto on loppu.

Kutosella hissitolpan kanssa kikkaillessa ote omaan ajoon herpaantui, eturengas kiveen ja vauhti seis. Uutta vauhtia hakiessa takaatuleva meni ohi ja sen imussa sain uutta virtaa omaan ajoon ja kimpassa ohitettiin päivän toinen päänahka. Jipii! Ylös lähtiessä hokasin että voi vittuperkelesaatana taas kerran. Satula vääntynyt. Siinä nokan päällä istuessa ja ylös polkiessa mietiskelin, että en ole kertaakaan ajanut yhtäkään enskakisaa alusta loppuun ehjällä hissitolpalla enkä ehjällä satulalla.

Kolmosen liukastelua

Uusi kierros alkoi, kone oli jo lämmin niin vauhti lisääntyi. Kakkosen kivikossa tuplapannut. Kannustusten saattelemana kraana auki ja lisää vauhtia! Kolmosella sain raavittua päivän kolmannen päänahan. Neloseen, joka oli mahtava ränni latasinkin kaikki mitä lähti ja latasin myös päähäni tiedon puolessä välissä ränniä, että takajarru ei toimi! Loppulasku meni etujarrulla ja lotolla.

Kurat lahkeessa.

Jarru auki alhaalla, mutta syytä ei löytynyt? Samalla huomasin, että palat on aivan loppu joten ne vaihdoin. Taas toimii, mutta jarruvika oli se höyhen joka katkaisi kamelin selän. Päätä särki edelleen, osia rikki reppukaupalla, ajot vasta puolessa välissä. Emitti palautukseen ja mökille kiukuttelemaan.

Tähän asti on siis ollut pääasiassa pelkkää itkua ja kiukuttelua, vaikka alussa lupasin, että höyryt on päästetty? Ne onkin, sillä nyt on kaikesta huolimatta hyvä fiilis! Toki keskeytys harmittaa, mutta tuleehan noita. Sappee antoi taas kerran todella paljon. Radat oli h(r)aastavia, ei ne nousut niin kauheita ollutkaan, edes paksulle pojalle. Ohitettavista tuli hyvä fiilis ja kokonaisaika ennen keskeytystä näyttää, että olisin ollut harrasteessa podiumin kirkkain stara! Se on tämmöiselle amatöörille paljon se! EBA:n puuhamiehet tekee hienoa työtä kun jaksaa vääntää näitä. Tsemppiä vaan koko porukalle ensi kaudelle!

Laji on muuttunut omasta mielestäni paljon sinä aikana kun olen näitä ajanut. Endurosta on tullut totisempaa. Osallistujamäärät kasvaa jatkuvasti. Olisiko rakoa jo toiselle, rennommalle sarjalle, tai ainakin useammalle irtokisalle? Kokonniemessä tuntuu ainakin olevan otetta tuommoiselle, sen verran hauskaa pätkää lähtee sinne takametsään!

Ratsu lepää tolppa kasassa ja satulan nokka pystyssä

Pitkin kesää kiukuttelin renkaista. Eivät kestä, eivät pidä, liian mustia yms. Nyt ajoin Maxxis Minion DHF:llä ja voi veljet! Tuntuupahan aika hyviltä! Mikko osasi jälleen kerran sanoa mikä on parasta. Enskan ja parin Kokonniemen vierailun jälkeen ei takanakaan näy kulumaa!

Maxxis Minion DHR, hyvä kumi. Sopivan musta

Ja jotta olisin seuran nimen veroinen, niin alkukesällä tapahtuneen pienen pyllähdyksen aiheuttaman kivun syy on todennäköisesti löytynyt. Peukalon tyven nivelsiteet poikki. Tuokin on _hieman_ haitannut kesän ajoja kun rannetti on särkenyt 24/7 ja buranaa on mennyt.

Keskipäivän lääkärileikit

Kiitos myös ihmisille jotka jaksoivat kannustaa! Se lisäsi kummasti virtaa suoritukseen! Vielä isompi kiitos kuvaajille, todella hienoa katsella omia kuviaan jälkikäteen!

Kuvia Sappeelta: Riiviö, Ripakintturacing , Black Sheep Design

Kisavideo löytyy Vimeosta!

Käykää tykkää kaikista, ainaki meistä.

Oakley Jawbreaker Trail prizm

Enduron SM kapinoiden viimeisen keikan jälkeen on hyvä hetki hengähtää, ennen kuin purkaa tuntemukset luettavaksi, joten pistän tästä lyhyen arvostelun loppukesästä investoimistani ajolaseista.
Investoin tosiaankin Oakleyn Jawbreaker lasit ja niihin Trail Prizm linssit varaosina. Oakley on sen verran hölmö ainakin toistaiseksi, että ei traili linssiä ei saa kuin ruman tumman sinisen pokan kanssa

Oakley Jawbreaker + trail prizm

Kävin keväällä laseroimassa silmäni, niin nyt voi käyttää vaikka minkälaista ajolasia, ennen siitä sai vaan haaveilla jos ei jaksanut piilarien kanssa kikkailla. Harvemmin jaksoi. Moista operaatiota voin suositella kaikille, vaikka se aika piinaava mutta nopea kokemus olikin.

Lasien linssit on helppo ja nopea vaihtaa vaikka keskellä metsää jos tulee tarvetta. Suojaa lasit tarjoaa tuulta ja tuiskua vastaan sekä oksia ja eturenkaasta lentävää irtoromua vastaan. Lasit istuu naamaan todella hyvin ja se onkin samalla yksi niiden miinuspuoli. Maantielenkillä kun on nopeutta ja tasasyke niin lasit ovat mainiot, mutta metsään mentäessä kun ei ole niin paljoa vauhtia ja sykkeet käy välillä rajoittimella, alkavat ne huurtua helposti. Silmäkuopat hiestä märkänä on komea ajella.

Pottu the dachshund

Mielessä on käynyt jos lasien alareunassa oleviin tuuletusuriin tarjoaisi hieman viilaa ja suurentaisi niitä esim millin luokkaa tai opettelisi olemaan hikoilematta naamasta. Vanha tuttu kikka paintball piireistä.

Uusia muuttolintuja

Pivotkin julkaisi muutaman uuden mallin josta 429 traili lienee tuleva supermenestys. Ridemoren Mikko hykertelee käsiään yhteen kun kassakone kilisee ja Pivotin herrat hykertelee kun vanhempi malli kerää pokaalit kotiin Uutuuksien mukana tuli myös alumiininen Mach 6.

Hitsisaumaa kuidussa, eikun..?

Itse en ihan heti sisäistä, että miksi moinen tuli, mutta ilmeisesti semmoiselle markkinarakoa löytyy? Myös kuitunen Mach 6 koki uudistuksia joista on hyötyä (?) myös vanhojen runkojen omistajille. Tästä linkistä löytyy kyseisen tingelin tietoja Vaikka yleensään olen aika hanakka ostelemaan jos jonkin näköistä, niin tuolle en ole vielä syttynyt. Varmasti se on jäykempi, mutta huomaako hölmömpi kaveria eroa? Ja sen lisäksi tuo lisärauta luo kuraa keräävän kupin linkkuun. Mach 6 alalinkku on jo melkonen kuramagneetti ja omassani on vuoden ajon jälkeen komeat naarmut rungossa kun kivet on hanganneet linkun välissä.

Muistakaa käydä fanittamassa meitä facebookissa!

Andorra – Vallnord

Vuoden spektaakkeli on reissattu ja paluu arkeen aloitettu. Reissu oli jälleen kerran hieno ja onnistunut. Edellisessä bloggauksessa kävinkin jo nopeasti La Molinan parkin Espanjan puolella läpi.

La Molinen jälkeen oli vähän suru puserossa ja pelko persiissä, että onko täällä koko viikon tälläinen sää ja mikähän meitä odottaa uudessa paikassa. Pelko osoittautui turhaksi mitä lähemmäksi Andorraa ja La Massanan kylää päästiin. lämpötila nousi, pilvet poistuivat. Sää oli miellyttävät +20 luokkaa koko ajan. Continue reading

La Molina

Siirtyminen La Molinaan Barcelonasta sujui mallikkaasti ja nopeasti. Yhtä nopeasti kun matka eteni niin sää huononi. Perillä meitä odotti reipas +13c ja tihkusadekuuroja. Les 2 Alpesissa kerkesi jo tottumaan liian hyvään kun oli iso skene ja hyvät kelit. Täällä löydettiin 1 ravintola, lähin kauppa 15km päässä ja kylän 2 pyöräliikettä myy ei oota lähes kaikkeen.

Sadepäivän ratoksi laitettiin ikkunalaudalle tapasbistro

Ruuaksi Ilkka onnistui saamaan sian nilkkaa, joten Carrefourin tarjonta tuli tarpeeseen. Nilkan ravintoarvo oli kuulemma niukka. Continue reading

Maailmanvalloitus vol. 4 alkujännät

Tätä kirjoittaessa on keskiviikko ilta kääntymässä yöksi. Lähtö on perjantaina klo 0615. Kaikki on kesken, pyörä on osina.

Perushuoltoa

Pakkailut alkoi hyvillä mielin, piti vain vaihtaa kumit Hans Dampfien super gravityiksi, pestä ja rasvata paikat, nopee pakkaus ja matkaan. Continue reading

Tahkon jälkipyykit

Ja sitähän riittää. Sitä pyykkiä. Sen verran kuraista oli.

Paikallinen kosteikko. Kura oli kuitenkin helppoa ajaa. Se ei tarttunut juurikaan pyörään ja kuran alla oli aina kovaa joten rengas puri hyvin. Alpeilla kuvan mukainen kuraosuus olisi pysäyttänyt pyörän kokonaan, kuran liimautuessa kuin takiainen kiinni joka ikiseen koloseen.

Viimeksi tuli käytyä Tahko MTB:ssä vuonna 2011 jolloin tuli luvattua että ei tänne enää tarvitse tulla. Välivuodet tuli käytyä alpeilla ja ne reissut oli mahtavia. Tämän vuoden reissu ajottuu elokuulle joten hätäpäissäni tuli luvattua, että Failreaction tekee paluun. Puolet porukasta lähti matkaan, loppujen keksiessä erinäisiä syitä poissaololle. Continue reading

Perusleiriä pystyyn Tahkolla

Saapuminen TahkoMTB tapahtumaan alkoi perjantai aamutuimaan hyisen kelin saattelemana. Sadekuuroa pistelee vähän väliä ja ilma on raikas +14 C. Continue reading

Tahko lähestyy!

Blogissa on pitänyt hiljaiseloa, mutta siihen on ollut syynsä. Ei me olla tehty mitään erikoista. Ajettu on, mutta ei siitä riitä kovin moneen bloggaukseen juttua…

Pesä

Continue reading

Kevät koittaa

Vaikka blogissa onkin hiljaista ollut, niin ei me silti olla jääty tuleen makoileen. Kaislikossa kuhisee koko ajan, mutta mitään isoa spektaakkelimaista ei vain ole tapahtunut niin ei ole ollut juurikaan kirjotettavaa.

Viime viikolla käytiin Tornarissa puolivirallisella hissipyöräilykauden avauksessa ja saatiin taas kerran Aki mukaan testailemaan uutta kalustoaan. Kuskit oli melko talvihuuruissa vielä joten kaksista kuvasaldoa ei reissusta saatu, mutta hyvä fiilis jäi ajoista ja Tornarista jossa allekirjoittanut kävi ensimmäistä kertaa.

Keväinen Tornari

Continue reading

Ride More – Uusi kauppa, vanha tekijä

Sopivasti kevään ensi merkkien aikaan alkoi liikkua pientä huhua, että Pyörähuolto.comista tuttu Mikko aikoisi pistää oman pajan pystyyn. Hyvin nopsaan tästä tulikin jo somessa tieto että uusi kauppa tulee. Ride More Finland on syntynyt.

Keväinen avajaisilme

Continue reading

Older posts Newer posts

© 2018 Failreaction

Theme by Anders NorenUp ↑