Author: Lauri (page 1 of 10)

Slovenia

Kesän kohokohtaa odoteltiin innolla. Uusi todella maistuva pyörä pakattuna kassiin, lennon lähtöön pari tuntia, kylmä mukillinen sihiä Oak Barrelissa. Aurinkokin taisi hieman pilkottaa pilvien takaa ja lämpötila oli tasainen +15. Continue reading

Sappee Bike Fest 2017

Kesäspektaakkelin ensimmäinen etappi alkoi Sappeen Bike Festeillä. Viime vuoden mukaisesti luvassa oli hyvää fiilistä ja rentoa ajamista. Lupauksia ei rikottu tänäkään vuonna.  Paikalle Faililäisiä saatiin 4, Lauri, Ville, Karin ja Henni uutena jäsenenä tutustumaan parkkitouhuihin ja pyöräänsä ennen Pussy Campin rientoja.

Matti Lehikoinen opastaa Villeä iskarin saloihin. Tai näyttää sydänmerkkiä?

Continue reading

Kesäspektaakkeli 2017

Vuosi mennä vierähti nopeasti ja taas on aika lähteä kesän suurelle maastopyöräseikkailulle. järjestetysnumerossaan tämä tulee olemaan jo seitsemäs. Kaikki vähintään yhtä hienoja, toinen toistaan ikimuistoisempia.

Tällä kertaa reissuun lähtee Lauri ja Ari. Matkaan lähdetään autolla ja reilussa parissa viikossa kierretään useampi Alppien mailla oleva bikeparkki, käydään ryystämässä raikasta rieslingiä saksan maalla, haetaan uusi hieno kello ranteeseen suoraan pääkallopaikalta ja mitähän muuta pitäisi tehdä?

Tai piti. Mitä muuta pitikään tehdä. Kaikkea piti tehdä, mutta kuten aikaisemmasta bloggauksesta voi salapoliisina päätellä, niin autoseurue kaventu yhteen Arin ottaessa parin kilsan ajoista parin kuukauden palautumisen.

Tässä vaiheessa oli pikaiset päätökset kullan arvoisia. Ja niitähän tuli tehtyä. Ennen kuin Tahkon juhlinnan humala oli laskeutunut krapulalle, olin jo sopinut Kauppiaan kanssa, että lähdetään reissuun jonnekkin.  Lisäksi uusi kyselykierros Failin jäsenten kesken, että onko suunnitelmia vai tehdäänkö niitä, niin Maija tiesi kertoa, että on lähdessä Åreen ajamaan muutaman kaverin kanssa ja mukaan mahtuu.

Arki koitti ja Kauppiaan kanssa viisaat päät yhteen, minne mennään ja mitä tehdään.  Tekopuoli oli nopeesti päätetty, mennään  ajamaan pyörillä. Kohdetta mietittiin muutama minuutti. Kriteerit olivat, että sinne missä on traileja ja halpaa kaljaa! Eli Sloveniaan! Yhteys Jani Hercog nimiseen mtb oppaaseen ja parin päivän päästä reissu lentolippuja myöten selvät. Lisäsokerina Kauppias lupaili, että lähdetään reissuun Pivotin uusilla malleilla!

Sloveniassa on sopivasti samaan aikaan Black Hole Bike Festival. Festeillä on myös EWS Qualifyer kisat, XC kisat ja muuta toimintaa.  Sloveniasta löytyy myös maailman pisin flow traili! 10 kilsaa bermi iloittelua. Luvassa on myös yllätysjuttuja, mistä minulla on pieni huntsi, mutta palataan siihenkin myöhemmin kun tiedetään mitä sieltä tulee.

Kesäspektaakkeli alkaa Sappeen Bike Festeiltä, jossa ajotuntumaa hiotaan neljä päivää. Jonkinlainen maltti on kuitenkin ehkä syytä pitää vielä yllä, jos meinaa seuraavat 3 viikkoa ajaa fillarilla ehjänä.

 

Kuten arvata saattaa, niin reissuista tulen tekemään syväluotaavaa analyysiä kun sen aika on. Tätä odotellessa muistakaa seurata miltei reaaliaikaista tarinointia Instasta ja Facesta!

 

Nyt korjaamaan pyörän jarruja ja ottamaan yksi Gin &  Tonic!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sappee Bike Fest 2016

Italian reissun jälkeen tuumailin, että ompas kroppa kohtalaisen finalessa. Väsytti ja askel oli raskas, osansa tästä tuotti lomalta töihin paluu. Näitä funtsiessa kävin kuitenkin parit tiukat TFW treenit vetäsemässä ja jokaisen jälkeen aattelin, että ei, en ole palautunut. Rasituksesta viisastuneena tartuin täkyyn ja failin kesken päätettiin osallistua Sappeen Bike Festiin.

Matkalla festeille

Tarkoitus oli myös osallistua lauantaina oleviin enduro kisoihin. Klinikat olivat täynnä vaikka mielenkiintoa olisi ollut niihinkin osallistua!

Italian reissun jäljiltä fillari oli jarruhuoltoa vaille valmis kolmen päivän Sappeen raidaukseen. Joten tavarat ja mister Moretti autoon ja matkaan.

 

Mister Moretti

Sappeen Bike Festit järjestettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa ja ei ilmeisesti ihan kaikkien korviin ollut kantautunut tieto tästä hienosta viikonlopusta. Kun kyselin tutuilta ovatko tulossa oli vastaus:

”Mitä minä siellä teen, en aja deehoota?!”

Festeillä oli jokaiselle jotakin, maantietä, ylämäkeä, perus mtb lenkkeilyä, enduroa, dh:ta, chainlessia, markkinamenoa, skenehengailua ja kosteaa illanviettoa tietysti! Harmiksi maantie ja MTB jouduttiin perumaan osallistujien vähyyden vuoksi, mutta hei! Ensi vuonna uudestaan!

Markkinahumua

Kolme faililäistä , Lauri, Ville, Karin nautti ajamisesta koko kolme päivää. Sappeen ränneihin ei voi kyllästyä! Kisatkin meni niin hyvin kun mennä ja voi, eli päästiin maaliin. Itse en innostu kelloa vastaan ajamisesta ihan niin paljoa kun pitäisi ja saattaa olla, että seuraavaan kellotuskisaan menee tovi. Ajamisesta häviää rentous ja mielekkyys ja tuntuu kuin ajaisin 26″ kiekoilla. Ajo tökkää jokaiseen kiveen ja kantoon, renkaat luistelee alta, vauhti ei pysy yllä. Ilman kelloa maistuu kun ei tarvitse suorittaa!

Villelle kellokisakin maistui ja odottelee jo kovasti Tahkon EBA enskakisoja. Karinin kisadebyytti jäi vielä odottamaan tulevaisuutta, katsotaan mitä tapahtuu kun Karin käy Pussy Campilla pyörähtämässä!

Kuvaajalle kiitos

Tapahtumalle muutama kehitysajatus, Resortti näytti iltakävelyn perusteella olleen aika täynnä kuskeja ja muuta väkeä, miksi ravintola ei ollut auki? Ja ravintolan ruoka/juomatarjonta kaipaisi myös skrappausta. Tämä palaute on kyllä enemmänkin suoraan Ravintola Huipulle kuin tapahtumalle. Läsnäolleille kauppiaille palautetta, tuokaa muutakin kuin pyöriä, lähes kaikilla oli jo pyörä alla. Meidänkin porukalla raha poltti taskussa kun piti saada uutta paitaa, hanskaa, kypärää, mutta mitään näistä ei ollut juurikaan tarjolla. Small Balls Productionilla oli jotakin tarjolla, mutta kokonaisuutena lähes olematonta oli kauppiaiden tarjonta. Tapahtuma itsessään ei tarvitse juurikaan muuta kuin lisää väkeä!

Sunnuntain tullessa ajeltiin rennosti kaverien kanssa lähes iltaan asti ja ajojen loputtua huomasin kropan olevan aivan loppu. Ihmiselle joka ei ole huippuunsa viritetty urheilija tämmöinen 2-3 viikkoa kestänyt tiukka ja täyteläinen sporttaus alkaa tuntumaan jo melkoisena väsymyksenä. Seuraava viikko menikin aika pitkälti chillaillessa, loppu viikolla nopeat TFW:t että ei makoiluksi mennyt.

Ensi vuodelle kaikille tiedoksi, tässä on sitä ison maan meininkiä niin paljon kuin kotimaassa on saatavilla. Kannattaa tulla vaikka ei kisaaminen maistu. Hieno viikonloppu, kiitos muille faililäisillä,
tutuille ja erityisesti järjestäjille! Kiitos!

Italiassa kaikki onnistuu.

Failreaction kesäspektaakkeli numero viisi. Viisi vuotta Failreactionia ja viisi kesäretkeä. Retki on siinä mielessä ikimuistoinen, että ensimmäistä kertaa lähtijöitä Failin riveistä oli yksi, mutta retken aikaan jäsenistö on ollut innokkainta ja aktiivisinta kuin koskaan! Riveistä on kuulemma kuulunut huutelua, että TahkoMTB 60km on lyöty kalenteriin jo ensi vuodelle…? Minä, Lauri lyöttäydyin Ridemoren porukan matkaan, jotta pääsee isolle mäelle ajamaan.

Kaikki alkoi tyypilliseen tapaan. Näyttää hyvältä, mutta pinnan alla muhii. Hyvissä ajoin hommasin varaosia, kumit, pelit ja vehkeet matkaan, mutta päivää ennen lähtöä piti räjäyttää pyörä osiin. Continue reading

Pivot Switchblade

Melko puskista pääsi Pivot tänä keväänä yllättämään julkistamalla uuden pyöränsä, Switchbladen joka pitäisi olla vuosikymmenten kokemuksen ja vuosien kehittelyn tulos. Pulinaräjähdys oli melko kova ja internet syttyi tuleen. Pivot jopa lähetti miehensä eturintamalle syvälle Suomen metsiin esittelemään uutukaistaan ja siitä lisää tuonnempana. Keskitytään olennaiseen tällä kertaa ja otetaan pyörästä mittaa, että onko se vuosien arvoinen vai tuliko justiinsa menetettyä ne vuodet? Continue reading

TFW

Tuli lopputalvesta käytyä testaamassa Training for warriors touhua. Alkuasetelma oli, että mitenhän perusjäärä asennoituu ameriikan hihkuntaan ja täytyy myöntää, että napit korvilla yksin salilla puurtamiseen tottuneena otti aikansa ennen kuin suu aukesi ensimmäisen kerran…

Itse treenaus jakaantuu karkeesti neljään erilaiseen. Voimatreeni yläkropalle, voimatreeni alakropalle, hurrikaani ja nopeus & voima. Voimatreenit on voimaa, isot painot, vähän toistoja max gains. Hurrikaanissa vedetään taas lähes ilman painoja/vastuksia kehon painolla maksisykkeillä kuntopiirimäisiä treenejä jotka menee aivan suorituskyvyn äärirajoille ja hieman yli. Nopeus & voima on yhdistelmä näitä edellä mainittuja. Oma suosikkini on tuo nopeus voima treeni.

Treenien sisältö muuttuu viikottain, niin tylsistymään ei pysty. Aika ajoin on myös haasteita, esim maastavedon ykkösmaksimit joita varten ensin treenataan jonkin aikaa ja sitten h hetken koittaessa repästään oma ennätys, että päästään soittamaan kilikelloa sen merkiksi.

Omaa suorituskykyä tai sen puutetta ei kannata empiä. Jokainen tekee omalla tasollaan. Treeni on kuitenkin sen verran hyvää, että vaikka oma taso olisikin lähes nolla niin kehitystä tulee!

Olen nyt käynyt pari kuukautta Vantaan TFW salilla eli ilmeisesti hihkunta ja ilakointi tarttui minuunkin. Kuukauden ”kokeilun” jälkeen huomasin kehittyneeni paljon enemmän kun vertaa mitä samassa ajassa olen saanut kuntosalilla jyystämisella aikaan. Käynti / tuntimäärä on vähentynyt, eli aikaa jää muuhunkin, kuten fillarointiin. Salilla tuli käytyä 3-5 kertaa viikossa ja TFW:ssä 3-4 kertaa per viikko. Salikäynnit jätin kokonaan pois ja koska pidän tästä todella paljon, jatkan käymistä viikottain.

Muutaman fillarilenkin jälkeen fiilis on, että kunto on paremmalla tasolla nyt kuin mitä se on aikaisempina vuosina ollut talven jäljiltä. Voimaa on ollut silloinkin, mut koneesta on loppunut soppa kesken. Treenit tukee mielestäni hyvin pyöräilyssä tarvittavia lihaksia. Suosittelen lämpimästi ainakin kokeilua, hyvä sivutreeni fillaroinnille!

Tällä kertaa saatte lukea ilman kuvia, olen treenannut, en kuvannut 🙂

LAST SET! BEST SET!

Kevään korvilla

Tere!

Talvi meni ja blogissa piti hiljaiseloa pitkään, kaiken maailman muihin kiireisiin vedoten…. Mutta näin kevään korvilla kun priimakelit lähestyy, innostuu sitä helpommin bloggaamaankin kun on jotain jaettavaa!

Majoitus kunnossa

Muutama viikko sitten sattui työreissulla nokka suuntaamaan Imatralle, jossa Imatran Karhu lupasi pitää mulle Wattbiketreenit ja seuraavana aamuna palauttava fatbike ajelu. Eihän tälläistä tarjousta voi jättää hyödyntämättä! Treenikamat työkamojen viereen ja Kugan nokka kohti itää.

Vuosi sitten tuli jo käytyä samoissa merkeissä Imatralla Endurance Fanatics salilla ja kivaa oli! Puitteet on kunnossa! Ei voi kuin kateellisena ihailla miten hieno treenimesta siellä on tarjolla.

Endurance Fanatics sali. Huippua!

Illan agenda oli 3min x 10 vetoa 3min palautuksilla ja 250-300W tehoilla. Sen verran Imatran tapoja jo oppineena tiesin, että tässä ei kannata pistää all in, koska seuraavan päivän ”palauttava” lenkki tulee olemaan raju.

Watti pyörät rivisssä

Lajitreeni oli talvella tässä

Ja vaikka koko talvi on tullut salilla treenattua niin ei se korvaa selvästikkään lajitreeniä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Imatralla koitti erittäin hieno pakkasaamu ja luvasssa oli siis elämäni ensimmäinen läskipyöräily. Pariin otteeseen on tullut pieniä parin minuutin testejä ajettua, mutta kipinää kyseiseen laitteeseen ei ole syttynyt.

Talvipyöräilyä parhaimmillaan

 

Puolentoista tunnin lenkki toi hymyn korville. Syy miksi pyöräily on vaan niin mahtavaa! Maastot ja puitteet olivat aivan spektaakkelimaisia. Jonka takia voinkin lämpimästi suositella teille kaikille osallistumista taas ensi kesänä olevaan ImatraMTB ajoon.

Pyöränä alla oli Trek Farley 5 joka on Imatran Urheilijoiden yhteishankinta. Hieno idea! Pyörä oli mainio ajettava ja speksit oli täysin riittävät. Ainoaa miinusta tulee painosta joka oli reippaasti, mutta olihan kyseessä läskipyörä. Jälkikäden fiilis läskitalvipyöräilystä oli huippu, mutta ei silti niin huippu, että tuollainen pitäisi saada. Ajokausi on kuitenkin aika lyhyt, millä itse tuollaisella jaksaisin ajella. Kevään hankikannoilla pari viikkoa.

Hytti pystyyn!

Trek Farley 5. Kiitos lainasta!

Ja kuten alussa sanoin, epäilyni ”palauttavasta” lenkistä oli oikea. Tästä tuli paljon kovempi setti kuin illan wattipyöräilystä!

 

 

 

 

 

 

 

Kiitos Imatran Karhulle hyvistä hetkistä! Kesällä uusiksi!

Testipenkissä penkki

Sappeen endurokisojen koettelemusten jälkeen on ollut vähän ajomotivaatio kateissa ja tavaroitakin sen verran silppuna, että syksyn ajot on jäänyt vähäiseksi vaikka kelit ovat olleet mitä mainioimmat.

Tuli aika ottaa itseään niskasta kiinni, joten uusi satula hakuseen. Enduro Magazine kehui Selle Italian Nepal satulaa joten semmonen piti saada. Bikesterin satulatarjonnasta semmoinen löytyi kohtalaiseen hintaan. Kauppa oli minulle uusi tuttavuus, niin päätin ottaa sieltä kokeeksi.

Selle Italia Nepal

Toimitusnopeus oli kiitettävää luokkaa tuolta Bikesterista ainakin! Tilauksesta viisi päivää ja paketti oli lähikaupasssa, välissä oli kuitenkin viikonloppu ja kaikkea. Olisi pitänyt tilata vielä jotain pikkukivaa niin olisi summakin kohonnut yli 99 euron niin rahti olisi ollut ilmainen. Aina hyvä syy ostaa jotain tarpeellista hiukan lisää 😉

Suoraa paketista otettuna satula ei vakuuttanut pitkäikäisyydellään. Tähän mennessähän itseni alla on satuloita mennyt yksi per vuosi vauhtia. Nuo ovat kaikki olleet WTB/Pivot satuloita joten aika näyttää pärjääkö Selle Italia paremmin vai huonommin.

Huonoa kestävyydelle, hyvää bisnekselle.

Tässäkin satulassa on mielestäni samaa huonoa suunnittelua kuin ainakin suurimassa osassa muissakin satuloiloissa. Kiskot ovat takana painettu lyhyeen muoviseen inserttiin. Jos sattuu käymään niin hyvä tuuri, annelin käydessä satulassa ei kisko väänny niin viimeistään se kisko tulee irtoamaan tuosta muovitupestaan. 2/5 on hajonnut näin. Takaisin niitä ehjänä ole saanut.

Testiajossa

Ensimmäisen testilenkin satula pärjäsi hienosti. Mukava hanurille polkemisessa, sen päällä oli helppo liikkua ees taas jne. Takaosa ei tarraa housun sepalukseen kovin helposti kiinni kun painoa käyttää takana.  Jakkaran ulkoasu on melko näyttävä, ainakin omaan silmään, keskiosan loveus tekee siitä ilmavan ja kevyen näköisen.

Kiskot on mangaania, ei kokemusta. WTB/Pivoteissa on kiskot olleet kromimolybdeeniseosta. Mielenkiinnolla odotan ajokilometrejä joten näkee vääntyyko vaiko eikö.

Vielä on kesää jäljellä, pedal dammit!

Peukku ylös meille!

Sappee Enduro 2015

Nyt on ehkä vierähtänyt sopiva hetki Sappeen Enduroista niin uskaltaa jo laittaa mielipiteet kaikelle kansalle, sillä jos olisin blogannut heti rallien jälkeen, olisi ruudulle tullut pelkästään vittuperkelesaatanaa.

Täyttä kaasua

Jälkimaku kisoista on siis hyvä, hyvä fiilis jäi. Kisoissa, heti harjoituspäivän aamusta asti kyllä vitutti. Olin viheltämässä peliä poikki jo lauantaina päivällä….

Lauantai aamu aukeni ja päässä jyskytti maailmanluokan migreeni. 3×800 burana huiviin ja ”reippain” mielin rinteisiin. Eli jonottamaan numerolappua. Jonossa vierähtikin mukavasti reilu tunti.  Lopulta päästiin ajamaan ja kun kaikki oli kertaalleen koluttu läpi, ajatukset oli melko synkkiä. Pitääkö näitä ajaa huomenna kelloa vastaan?

Villekin paahtaa täyttä kaasua

EK2 aivan kaameaa ryteikköä missä ei pysy pystyssä ja palkinnoksi pääsee tunkkaamaan ylös migreenin hakatessa ohimoita. EK3 aivan kaameeta ryteikköä missä joutuu koko matkan polkemaan ja kun ei tarvitse polkea lähte henki laitureihin, juuriin ja kantoihin. Niin ja päätäkin särki. EK6 taas sai polkea mutta lupsakkaa oli, kunnes suomienduro tapahtui ja matka muuttui reisitreeniksi kun savivelli jarrutti, tässäkin palkinnoksi sai puurtaa otsasuonet tykyttäen ylös. Ajettiin mitä ajettiin, iltaa kohti otettiin leppoisasti. Ajettiin mukavia reittejä ja bikeparkin omia reittejä. Koko aika tuumailtiin Villen kanssa, että onko illalla korkki auki ja huomenna kisaturismia?

Ilkalla on tilanteen sallima tasakaasu

Kaikkea noita ja monta kertaa. Huh… Yöstä tuli pitkä kun mietti, että mitähän tästä tulee. Onneksi sentään kalusto toimi moitteettomasti!

Aamu koitti ja peli oli selvä. Radalle! Tosin migreeni vaivasi. Oman lähtövuoron odottelu huipentui siihen, että 9point8:n hissitolppa laski ilmat ulos. Tiedossa oli, että tämä yksilö on viallinen, mutta tähän asti se oli toiminut täyteen pumpattuna pari päivää. Nooh, ei harmita, nostetaan penkki reisien välissä ylös kun tarvii! Eka pätkä meni lämpöä ja fiilistä hakiessa ja kakkoselle lähdettiin asenteella all in tai lanssilla pois. Justiinsa ennen surullisen kuuluisaa kivikkoa jalka napsahti kiveen ja kengät soljet repesi irti. Kirosana. Loppu pätkä meni luonnollisesti pitkin *ittua. Niin meni myös EK3 kun toinen kenkä ei meinannut pysyä jalassa ja niin meni nelonenkin. Vitoselle lähdettäessä sain teippiä ja kengän kiinni jalkaan. Kiitos reippaasta toiminnasta huoltojoukoille eli vaimolle! Tästä intoutuneena sain päivän ensimmäisen päänahan kun ohitin edeltä lähteneen! Jipii! Tunkkaamalla ylös? Ei harmita, fiilis on hyvä, kunto on loppu.

Kutosella hissitolpan kanssa kikkaillessa ote omaan ajoon herpaantui, eturengas kiveen ja vauhti seis. Uutta vauhtia hakiessa takaatuleva meni ohi ja sen imussa sain uutta virtaa omaan ajoon ja kimpassa ohitettiin päivän toinen päänahka. Jipii! Ylös lähtiessä hokasin että voi vittuperkelesaatana taas kerran. Satula vääntynyt. Siinä nokan päällä istuessa ja ylös polkiessa mietiskelin, että en ole kertaakaan ajanut yhtäkään enskakisaa alusta loppuun ehjällä hissitolpalla enkä ehjällä satulalla.

Kolmosen liukastelua

Uusi kierros alkoi, kone oli jo lämmin niin vauhti lisääntyi. Kakkosen kivikossa tuplapannut. Kannustusten saattelemana kraana auki ja lisää vauhtia! Kolmosella sain raavittua päivän kolmannen päänahan. Neloseen, joka oli mahtava ränni latasinkin kaikki mitä lähti ja latasin myös päähäni tiedon puolessä välissä ränniä, että takajarru ei toimi! Loppulasku meni etujarrulla ja lotolla.

Kurat lahkeessa.

Jarru auki alhaalla, mutta syytä ei löytynyt? Samalla huomasin, että palat on aivan loppu joten ne vaihdoin. Taas toimii, mutta jarruvika oli se höyhen joka katkaisi kamelin selän. Päätä särki edelleen, osia rikki reppukaupalla, ajot vasta puolessa välissä. Emitti palautukseen ja mökille kiukuttelemaan.

Tähän asti on siis ollut pääasiassa pelkkää itkua ja kiukuttelua, vaikka alussa lupasin, että höyryt on päästetty? Ne onkin, sillä nyt on kaikesta huolimatta hyvä fiilis! Toki keskeytys harmittaa, mutta tuleehan noita. Sappee antoi taas kerran todella paljon. Radat oli h(r)aastavia, ei ne nousut niin kauheita ollutkaan, edes paksulle pojalle. Ohitettavista tuli hyvä fiilis ja kokonaisaika ennen keskeytystä näyttää, että olisin ollut harrasteessa podiumin kirkkain stara! Se on tämmöiselle amatöörille paljon se! EBA:n puuhamiehet tekee hienoa työtä kun jaksaa vääntää näitä. Tsemppiä vaan koko porukalle ensi kaudelle!

Laji on muuttunut omasta mielestäni paljon sinä aikana kun olen näitä ajanut. Endurosta on tullut totisempaa. Osallistujamäärät kasvaa jatkuvasti. Olisiko rakoa jo toiselle, rennommalle sarjalle, tai ainakin useammalle irtokisalle? Kokonniemessä tuntuu ainakin olevan otetta tuommoiselle, sen verran hauskaa pätkää lähtee sinne takametsään!

Ratsu lepää tolppa kasassa ja satulan nokka pystyssä

Pitkin kesää kiukuttelin renkaista. Eivät kestä, eivät pidä, liian mustia yms. Nyt ajoin Maxxis Minion DHF:llä ja voi veljet! Tuntuupahan aika hyviltä! Mikko osasi jälleen kerran sanoa mikä on parasta. Enskan ja parin Kokonniemen vierailun jälkeen ei takanakaan näy kulumaa!

Maxxis Minion DHR, hyvä kumi. Sopivan musta

Ja jotta olisin seuran nimen veroinen, niin alkukesällä tapahtuneen pienen pyllähdyksen aiheuttaman kivun syy on todennäköisesti löytynyt. Peukalon tyven nivelsiteet poikki. Tuokin on _hieman_ haitannut kesän ajoja kun rannetti on särkenyt 24/7 ja buranaa on mennyt.

Keskipäivän lääkärileikit

Kiitos myös ihmisille jotka jaksoivat kannustaa! Se lisäsi kummasti virtaa suoritukseen! Vielä isompi kiitos kuvaajille, todella hienoa katsella omia kuviaan jälkikäteen!

Kuvia Sappeelta: Riiviö, Ripakintturacing , Black Sheep Design

Kisavideo löytyy Vimeosta!

Käykää tykkää kaikista, ainaki meistä.

Older posts

© 2017 Failreaction

Theme by Anders NorenUp ↑