ariTaas oli aika Failin vuosijuhlien, kun Tahko MTB 2017 ajettiin Nilsiän rinteillä. Meidän seurahan perustettiin vuoden 2011 kisojen jälkimainingeissa, eikä meno ole siitä hirveästi parantunut vaikka vauhti toki on kasvanut.
Reissu alkoi jo torstaina, kun etujoukot saapuivat kohteeseen illansuussa. Tällä tavalla jäi hyvää aikaa perjantaille ajaa hissimäkiä ylös alas. Tahko on mukavasti panostanut DH ränneihin ja Panaman lisäksi ylämäkeen on rakennettu melko maukas ja vauhdikas rännin alku, joka myös päästiin laskemaan MTB kilpailureitillä. Sen sijaan viime vuonna vielä kohtuu ajettavat reitit kuten Anette’s Antiflow alkoi olemaan jo kesän puolivälissä miltei umpeen kasvaneita. Kerran sen ajaneena en hirveästi ihmettele miksi 🙂
Perjantaina heti hissin liikahdettua Lauri ja Samu ryntäsivät rinteeseen, eikä aikaakaan kun ensimmäinen faililainen pääsi jo turpeen makuun! Vielä ei koko tiimi ollut edes paikalla, kun Lauri jo tuhosi rinnekeskuksen irtaimistoa ja maisteli moreenia. Meidän kaikkien onneksi tämä saatiin kuitenkin videolle!
Laurin puolustukseksi myönnettäkööt, että edellisvuosina timanttisiksi hiotut ajolinjat oli törkeästi tukittu tällaisella joutavalla kyltillä. Kaatuminen tapahtui vain ja ainoastaan kyltin takia ja muutenhan oltaisiin Stravassa ihan varmasti piikkipaikalla!
Toinen aalto joukoista paikalle
Itse olin vielä perjantain sorvin ääressä ja pääsin lähtemään vasta iltapäivällä pelipaikalle. Alkukesästä hankittu muovikuula sai luvan toimia kulkineena ja olin valmis kesän ensimmäiselle pitkälle ajomatkalle. Alkumatka sujuikin jouhevasti, kun ruuhkia pääsi ohittamaan autoja paremmin. Otin reittivalinnaksi Kangasniemen kautta mutkittelevan pikkutien, jotta matkan taittaminen olisi hieman mielyttävämpää, kuin suoran tien köröttely. Valitettavasti Pieksämäen viranomaiset eivät olleet ajotyyliini tyytyväisiä, vaan liputtivat sivuun heti kylätien alussa. Sormen heristelyn jälkeen matkabudjettiin kaivettiin muutaman hissitolpan suuruinen aukko. Ehkä se oli ansaittu…
Mökille saavuttuani koko joukkue kannusti riemuisasti pikavoitostani ja samalla valmistauduttiin lauantain ajopäivään. Antti tankkasi viimeisiä energialatauksia 180 km reitille tuhoamalla sixpäkin ohraista saunan lauteilla ja Samu sheivasi sääriään 60 km koitokseen. Lauantaista tulisi hyvä päivä!
Kisapäivä, juhlapäivä
Aamusella loputkin tiimistä saapui paikalle, kun Varikset kurvasivat lähtöalueelle. MTB kisaajat ampaisivat matkaan ja Samu starttasi urakkansa. Tässä vaiheessa Antti oli jo pitkälti toisella kierroksella 180 km matkallaan. Samalla me muut aloimme kiipeämään Tahkovuoren huipulle. Hisseillä tietysti.
Meidän muiden rullatessa mäessä, oli Failin nuoriso-osasto viihtymässä festareilla.
Tahkolla alkupäivä rullattiin uutta mäkeä, mutta Tahko MTB osallistujien saavutettua El Granden huipun siirryimme laskemaan Panaman ränniä, koska on noloa jäädä jäykkäperäkuskien jalkoihin omassa lajissa…
Samu sai oman 60 km urakkansa suoritettua aikaan 3:53:29 ollen hienosti kärjen kannoilla sijalla 181! Neljän tunnin aikana Samu löysi kuin löysikin kaksi kiveä, joiden väliin oli mukava rikkoa kiekkonsa.
Kuitu sai kyytiä ja kunnon rusauksen saattelemana kiekkoon saatiin miehekäs vekki. Näin käy kun liittyy FailReactioniin! Tule sinäkin!
”Älä ikinä aja viimeistä laskua”
Kellon lyödessä puolta neljää päätti muu ryhmä siirtyä mökille burgerin paistoon, mutta minä pihinä miehenä ajattelin ”ajaa koko rahan edestä”! Vielä viimeinen nousu ennen saunaa.
En sen kummemmin kuvitellut ajavani huippu aikaa, mutta vauhdikkaalta meno kyllä maistui. Puolivälin paikkeilla huomasin makaavani bermin pohjalla pyörän kanssa ja pari kertaa happea haukottuani alkoi tuntumaan, että ”nyt taisi sattua jotain”. Keräsin itseni ylös ja samalla kannattelin oikeaa kättä vaistomaisesti tiukasti kiinni kyljessä. Kokeilin olkapäätä ja siellä tuntui pelkäämäni pieni muhkura, joka indikoi sitä että sulake oli nyt sitten palanut. Aikaisemmin meidän tiimistä ei kukaan ole luu-hommiin päässytkään, joten eiköhän se ollut aikakin.
Rinteessä ollut lääkintähenkilöstö tilasi minulle kömpijäkuljetuksen kilpailukeskukseen. Ala asemalle päästyämme soitin ensimmäisenä Laurille, että alkaa perumaan elokuulle suunnitellun alppi-reissun hotelleita ja muita lippuja. Yllättäen tämän ilmoituksen jälkeen ei ollut enää yhtään selvää kaveria lähdössä kuskiksi, joten pienen teippauksen jälkeen matka jatkui taksin kyydissä Kuopion yliopistolliseen sairaalaan.
7 tunnin Kuopion reissun jälkeen taksi jo kurvasi takaisin mökille, jossa palautusjuomat olivat kovaa tahtia hupenemassa. Ei muuta kuin gt:tä huiviin burgerilla alas huuhdeltuna ja skeneen viihtymään!
Olkapäästä löytyi vamma, jota kuvailtiin näin:
AC-nivel on luksaatiossa siten, että klavikula on noussut selkeästi kranaalisuuntaan ja on 3 cm processus coracoideuksen kranaalipuolella.
Selkee.
Suomeksi sanottuna solisluu irtosi lapaluusta ja se on pirun kipeä liikutettaessa. Hoitona 3 viikkoa kantositeessä.
Nyt kuitenkin viikon jälkeen tultiin siihen tulokseen, ettei miehestä saada enää kalua ilman puukotusta. Useampikin tuttu on jo käynyt ovella puukkojensa kanssa heilumasssa, mutta luotan enemmän sairaalahenkilökuntaan, joten muut odottakaa vuoroanne.
Päivitellään tilannetta meidän facebookkiin ja instamaattiin, joten pistä kanavat seurantaan!
HOX Motoristit: Auta miestä mäen alla
Kaatumisesta johtuen jouduin palaamaan autokyydillä kotiin, joten moottoripyörä jäi Tahkolle. Jos haluat auttaa vemppaa ja ajella Honda VFR 800 Järvenpään suunnalle, niin ole yhteydessä! Saataisiin mopo kotiin ennen lumia.
