Kun pari vuotta sitten palattiin Alpeilta, varusteet lensi varastoon ja Tulilintu Fillaritoriin myyntiin. Polkeminen ei maistunut paskan vertaa. Reissun ensimmäisten päivien jälkeen Valloire ja Huezin Megavalance-reitti eivät olleet minun makuuni ja reissu jäi mulle torsoksi. Lisäksi Alppien upeista maisemista ja vauhdikkaista reiteistä siirtyminen tänne juurakoiden ja kivipuutarhojen luvattuun maahan ei mieltä ylentänyt. Ajot oli mun puolesta taputeltu. Reissubloggauksenkin jätin julkaisematta, koska se oli pelkkää valitusta. Video jäi tekemättä, koska sen tekemiseen ei ollut fiilistä. Maastopyöräilystä oli tullut pakkopullaa.

Loppujen lopuksi Firebird meni kaupaksi ja tilalle löytyi asfalttipyörä. Focuksella onkin tullut ajeltua silloin tällöin, mutta maastopyörän rattiin ei liiemmin veri ole vetänyt. Ajoittain, kun tiimi oli lähdössä laskemaan Porvooseen tai Tahkolle, käväisi mielessä ajatus taas ajamisesta, muttei viipynyt siellä sitä hetkeä pidempään.

Sitten tuli sunnuntai

Ride Moren Mikko huuteli naamakirjassa, notta isolta kirkolta Arizonan aroilta asti on tulossa Pivotin mies uutta stilettiänsä esittelemään. Minähän siihen vastaamaan, että voisiko Danielia tulla jututtamaan uuden pyörän tiimoilta. Mikko korotti panoksia ja pyysi mukaan yhteiselle ajoreissulle Porkkalaan, jossa luvassa oli hengailua, grillailua ja ajelua (tässä järjestyksessä). Kirsikkana kakun päällä oli tarjolla uljas ratsu 429 Carbonin muodossa. Tähän oli jo pakko lähteä mukaan.

Daniel approves – Finland is awesome

Seuraavassa hetkessä olinkin jo Holiday Innin ulkopuolella heittämässä ylävitosia Daniel Limburgin kanssa ja pian nokka osoitti kohti Porkkalan kallioita. Vaikka odotettu uutuus, Pivot Switchblade, jäikin jumiin jonnekin puolalaisten rekkamiesten varastoihin, riitti juttua pyöristä, offroad autoista, aseista, Donald Trumpista ja kaikesta muusta Ameriikasta yllin kyllin.

Yee yee!

Pieni pyöräilyretki uudenlaisella fillarilla sytytti pienen kipinän. Upea päivä, helposti ajettava pyörä ja mukava porukka. Ehkä tää homma on sittenkin ihan hauskaa?

Sitten tuli maanantai. Mitä jos ostais pyörän? Sillä sekunnilla nettiselaimen välilehdet latasivat yksi toisensa jälkeen fillarisisältöjä; arvosteluita, koeajoja, esittelyitä ja speksejä. Koska Pivoteista ei osaa luopua, niin haaveissa pyöri lähinnä uusi Swichblade. Pitkälle miehelle sopivaksi luonnehdittu laite vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta karvalakkimallista saa pulittaa kutosella alkavaa summaa, joten mahdollisuudet sen hankkimiseen vaikuttivat aika hatarilta.

Kaikista realistisin malli hankintalistalla oli noin neljän ja puolen tonnin hintalapulla 429 Trail, joka on ollut jättimenestys ympäri maan. Lauri kuitenkin varoitteli Mach6 omistajana, että Trailista saattaa olla joustovara syöty nopeaan, kun paksu poika hyppää ratsaille. Koeajamalla tuokin selviäisi.

Sitten tuli keskiviikko. Lauri postaa fillaritorilta ilmoitusta, jossa tarjolla on käytettynä Pivot Mach 6 Carbon, XL. Pyörä sattui olemaan vielä Ride Moressa ihmeteltävänä, niinpä Lauri kaappasi endurokoneen työmatkaltaan kyytiin meikäläiselle koeajettavaksi.

Kovalla tohinalla romut kasaan ja kohti Korsoa. Kyynärit ja polvarit löytyi varaston uumenista sullottuna kukkaruukkuun. Kengissä pölisi vielä Alpe d’Huezin pölyt kahden vuoden takaa, mutta istuivat jalkaan kuin aina ennenkin. Troy Leetä päälle ja olo oli taas kuin supersankarilla!

Uusi ihmeellinen Mach 6

XL-kokoinen Mach 6 osoittautui meikäläiselle todella passeliksi pyöräksi. 55mm stemmillä hytissä on tilaa enemmän kuin tarpeeksi, eikä stonga kolise polvissa, kun kääntää tiheässä risukossa. Ensimmäistä kertaa minulla ajossa ollut 27,5” rengastus toimi todella hienosti. Vaikka edellisestä oikeasta ajoreissusta on aikaa jo pari vuotta, huomasi eron 26” renkaaseen välittömästi. Hyvin säädetyn alustan kanssa rengas rullaa isoistakin kivistä yli vaivattomasti. Kuitukiekoilla varustettu pyörä on kevyt, kuin Laurin hikipyyhe TFW-treenin jälkeen, eli aika tarkalleen 12,5kg. En tiedä johtuiko se kiekoista, pyörän geometriasta vai puhtaasti alkuinnostuksesta, mutta tämä pyörä tuntuu liikkuvan metsissä paremmin kuin mikään ikinä ajamani pyörä!

”Pivot Mach 6, paras pyörä Suomen maastoihin” – Mikko Räty

Parin minuutin testi venähti yllättäen kahden tunnin ajoksi pitkin tuttuja metsiä. Vaikka lihaskunto on rapistunut parissa vuodessa todella pahasti, ei lenkki tuntunut missään. Mäet nousi leikiten ja kovemmissa rymistelyissäkin alkoi tuntumaa saada metri metriltä paremmin.

Tämän parituntisen aikana kipinä roihahti liekkiin. Maastopyöräilystä tuli taas hauskaa! En muista ikinä (Suomessa) olleeni niin innoissani maastopyöräilystä, kuin tämän koeajolenkin aikana olin. Tämä pyörä piti saada! Seuraavana päivänä puhelu myyjälle ja pari reissua pullon keräystä tien varsilta, niin kaupat saatiin lyötyä lukkoon. Nyt omistan Pivot Mach 6:n!

Vaikka tämän hetkisillä fiiliksillä fillari hipoo täydellisyyttä, on siinä samalla parantamisen varaakin. Sramin jarrukahvat on meikäläiselle pitkä miinus. Ne vaihtuu heti Shimanoihin, kun Luottokunta antaa myöden. Muilla jarruilla en ole ikinä saanut tuntumaa sopivaksi.

Toinen ja suurin miinus on pyörän väri. Järkyttävän kamalan sininen alkuperäisväri saa silmäkulman nykimään, mutta onneksi siitä pääsee eroon muutamalla pensselinvedolla. Talven aikana “kutonen” tulee luultavasti saamaan uuden värityksen maalauksen ja uusien tarrojen kanssa.

Nyt on kuitenkin pitkästä aikaa polte ajaa!

Edit: Jatkokommentti

Palvelimen kärähdettyä tämän bloggauksen julkaisu siirtyi ja tässä ajassa on ehtinyt jo tapahtua. Mach6 tuntuu edelleen hienolta pyörältä ja osaltaan siitä kertoo viime viikkojen aktiivisuus. Olen ajanut pyörän hankinnan jälkeen näinä parina viikkona enemmän ja useammin, kuin viimeisenä vuotena Firebirdillä yhteensä.

Pyörä tuntuu edelleen kiipeävän hyvin ja erityismaininnan saa kuitukiekot (joita muuten Laurilla ei ole :P). Jäykät ja kevyet pyörät tekee ainakin omasta ajamisesta aivan erilaista. Firebirdiin verrattuna ”kutonen” painaa 5 kg vähemmän ja lisäksi keulilla on hiilikuitukiekko ja stonga. Oman analyysiin mukaan nämä jo selittävät, miksei pyöräily oikein maistunut aikaisemmin, tai ainakin tuntuma on aivan eri.