Nyt on ehkä vierähtänyt sopiva hetki Sappeen Enduroista niin uskaltaa jo laittaa mielipiteet kaikelle kansalle, sillä jos olisin blogannut heti rallien jälkeen, olisi ruudulle tullut pelkästään vittuperkelesaatanaa.

Täyttä kaasua

Jälkimaku kisoista on siis hyvä, hyvä fiilis jäi. Kisoissa, heti harjoituspäivän aamusta asti kyllä vitutti. Olin viheltämässä peliä poikki jo lauantaina päivällä….

Lauantai aamu aukeni ja päässä jyskytti maailmanluokan migreeni. 3×800 burana huiviin ja ”reippain” mielin rinteisiin. Eli jonottamaan numerolappua. Jonossa vierähtikin mukavasti reilu tunti.  Lopulta päästiin ajamaan ja kun kaikki oli kertaalleen koluttu läpi, ajatukset oli melko synkkiä. Pitääkö näitä ajaa huomenna kelloa vastaan?

Villekin paahtaa täyttä kaasua

EK2 aivan kaameaa ryteikköä missä ei pysy pystyssä ja palkinnoksi pääsee tunkkaamaan ylös migreenin hakatessa ohimoita. EK3 aivan kaameeta ryteikköä missä joutuu koko matkan polkemaan ja kun ei tarvitse polkea lähte henki laitureihin, juuriin ja kantoihin. Niin ja päätäkin särki. EK6 taas sai polkea mutta lupsakkaa oli, kunnes suomienduro tapahtui ja matka muuttui reisitreeniksi kun savivelli jarrutti, tässäkin palkinnoksi sai puurtaa otsasuonet tykyttäen ylös. Ajettiin mitä ajettiin, iltaa kohti otettiin leppoisasti. Ajettiin mukavia reittejä ja bikeparkin omia reittejä. Koko aika tuumailtiin Villen kanssa, että onko illalla korkki auki ja huomenna kisaturismia?

Ilkalla on tilanteen sallima tasakaasu

Kaikkea noita ja monta kertaa. Huh… Yöstä tuli pitkä kun mietti, että mitähän tästä tulee. Onneksi sentään kalusto toimi moitteettomasti!

Aamu koitti ja peli oli selvä. Radalle! Tosin migreeni vaivasi. Oman lähtövuoron odottelu huipentui siihen, että 9point8:n hissitolppa laski ilmat ulos. Tiedossa oli, että tämä yksilö on viallinen, mutta tähän asti se oli toiminut täyteen pumpattuna pari päivää. Nooh, ei harmita, nostetaan penkki reisien välissä ylös kun tarvii! Eka pätkä meni lämpöä ja fiilistä hakiessa ja kakkoselle lähdettiin asenteella all in tai lanssilla pois. Justiinsa ennen surullisen kuuluisaa kivikkoa jalka napsahti kiveen ja kengät soljet repesi irti. Kirosana. Loppu pätkä meni luonnollisesti pitkin *ittua. Niin meni myös EK3 kun toinen kenkä ei meinannut pysyä jalassa ja niin meni nelonenkin. Vitoselle lähdettäessä sain teippiä ja kengän kiinni jalkaan. Kiitos reippaasta toiminnasta huoltojoukoille eli vaimolle! Tästä intoutuneena sain päivän ensimmäisen päänahan kun ohitin edeltä lähteneen! Jipii! Tunkkaamalla ylös? Ei harmita, fiilis on hyvä, kunto on loppu.

Kutosella hissitolpan kanssa kikkaillessa ote omaan ajoon herpaantui, eturengas kiveen ja vauhti seis. Uutta vauhtia hakiessa takaatuleva meni ohi ja sen imussa sain uutta virtaa omaan ajoon ja kimpassa ohitettiin päivän toinen päänahka. Jipii! Ylös lähtiessä hokasin että voi vittuperkelesaatana taas kerran. Satula vääntynyt. Siinä nokan päällä istuessa ja ylös polkiessa mietiskelin, että en ole kertaakaan ajanut yhtäkään enskakisaa alusta loppuun ehjällä hissitolpalla enkä ehjällä satulalla.

Kolmosen liukastelua

Uusi kierros alkoi, kone oli jo lämmin niin vauhti lisääntyi. Kakkosen kivikossa tuplapannut. Kannustusten saattelemana kraana auki ja lisää vauhtia! Kolmosella sain raavittua päivän kolmannen päänahan. Neloseen, joka oli mahtava ränni latasinkin kaikki mitä lähti ja latasin myös päähäni tiedon puolessä välissä ränniä, että takajarru ei toimi! Loppulasku meni etujarrulla ja lotolla.

Kurat lahkeessa.

Jarru auki alhaalla, mutta syytä ei löytynyt? Samalla huomasin, että palat on aivan loppu joten ne vaihdoin. Taas toimii, mutta jarruvika oli se höyhen joka katkaisi kamelin selän. Päätä särki edelleen, osia rikki reppukaupalla, ajot vasta puolessa välissä. Emitti palautukseen ja mökille kiukuttelemaan.

Tähän asti on siis ollut pääasiassa pelkkää itkua ja kiukuttelua, vaikka alussa lupasin, että höyryt on päästetty? Ne onkin, sillä nyt on kaikesta huolimatta hyvä fiilis! Toki keskeytys harmittaa, mutta tuleehan noita. Sappee antoi taas kerran todella paljon. Radat oli h(r)aastavia, ei ne nousut niin kauheita ollutkaan, edes paksulle pojalle. Ohitettavista tuli hyvä fiilis ja kokonaisaika ennen keskeytystä näyttää, että olisin ollut harrasteessa podiumin kirkkain stara! Se on tämmöiselle amatöörille paljon se! EBA:n puuhamiehet tekee hienoa työtä kun jaksaa vääntää näitä. Tsemppiä vaan koko porukalle ensi kaudelle!

Laji on muuttunut omasta mielestäni paljon sinä aikana kun olen näitä ajanut. Endurosta on tullut totisempaa. Osallistujamäärät kasvaa jatkuvasti. Olisiko rakoa jo toiselle, rennommalle sarjalle, tai ainakin useammalle irtokisalle? Kokonniemessä tuntuu ainakin olevan otetta tuommoiselle, sen verran hauskaa pätkää lähtee sinne takametsään!

Ratsu lepää tolppa kasassa ja satulan nokka pystyssä

Pitkin kesää kiukuttelin renkaista. Eivät kestä, eivät pidä, liian mustia yms. Nyt ajoin Maxxis Minion DHF:llä ja voi veljet! Tuntuupahan aika hyviltä! Mikko osasi jälleen kerran sanoa mikä on parasta. Enskan ja parin Kokonniemen vierailun jälkeen ei takanakaan näy kulumaa!

Maxxis Minion DHR, hyvä kumi. Sopivan musta

Ja jotta olisin seuran nimen veroinen, niin alkukesällä tapahtuneen pienen pyllähdyksen aiheuttaman kivun syy on todennäköisesti löytynyt. Peukalon tyven nivelsiteet poikki. Tuokin on _hieman_ haitannut kesän ajoja kun rannetti on särkenyt 24/7 ja buranaa on mennyt.

Keskipäivän lääkärileikit

Kiitos myös ihmisille jotka jaksoivat kannustaa! Se lisäsi kummasti virtaa suoritukseen! Vielä isompi kiitos kuvaajille, todella hienoa katsella omia kuviaan jälkikäteen!

Kuvia Sappeelta: Riiviö, Ripakintturacing , Black Sheep Design

Kisavideo löytyy Vimeosta!

Käykää tykkää kaikista, ainaki meistä.