Tänään 13.10. vietetään kansainvälistä epäonnistumisen päivää ja aiheeseen liittyen on hyvä kerrata tiimin kohelluksia vuosien varrelta. Failreactionin taru alkoi vuonna 2011 ja sen jälkeen ollaan tuhottu melkoinen määrä metalliosaa ja elävää kudosta.

Vuosien saatossa jo pelkästään Lauri on paskonut kolme Rock Shoxin keulaa ja neljä hissitolppaa. Koko tiimillä on mennyt yhteensä jo ainakin 5 satulaa vaihtoon. Vaihtajia on telottu repullinen ja onhan meillä haljennut ainakin kaksi kiekkoakin. Renkaita, sisureita ja muuta kuluvaa osaa menee jo päivä tahdilla enemmän, kuin Ville Valolla röökiä parhaina päivinä, joten mitenkään edullisesta harrastuksesta ei maastopyöräilyssä voida meidän kohdalla puhua. Alumiinia saa kuitenkin aina kaupasta, eikä osien rikkomisesta jää juuri muistoja. Tärkeämpää on siis teloa itsensä ihan huolella ja ollaanhan me sitäkin tehty.

Kotimaan onnistumisia

Syy ja seuraus

Ensimmäisenä veret ulos otti tietenkin Lauri, joka syöksyi tuulispäänä Sappeen pöydästä alas. Reissu katkesi siihen ja loppupäivä vietettiinkin Hämeenlinnan sairaalassa. Eli heti ensimmäisistä reissuista lähtien Lauri on ollut kärkipaikalla vammojen suhteen. Pakko nostaa hattua!

2013 Ville otti asfaltin vastaan päällään

Suomessa ollaan kolisteltu jos jonkinmoisissa ryteiköissä ja pieniä  kolhujakin on sattunut. Pahimmiten pannutti Ville 2013, joka buuttasi muistiyksikkönsä muutamaksi päiväksi kaatumalla asfaltille. Onneksi kypärä oli päässä ja esti suuremmat vammat.

Muuten ollaan säästytty pienemmillä vaurioilla, kuten Laurin säären murtumalla ja peukalolihaksen irtoamisella. Ilkan selkälihaksen repeytyminen ja värttinäluun murtuma voidaan myös lisätä listaan.

Maailman luokan kaatumisia

Ulkomaita ollaan kierretty jo neljänä vuotena ja kun mäki jyrkkenee ja vauhti kasvaa, on jälki sen mukaista. Vaikkei ambulanssiin olla vielä jouduttu turavautumaan, on ensiapu kuitenkin tullut tutuksi. Reissut ovat olleet jopa niin hurjia, että 2013 ensikertalaiset ottivat jo heli-medevac vakuutuksen varmuuden vuoksi 🙂

Laurin pikkurillioperaatio Alpeilla 2014

Ulkomailla suurimman haavan sai taas Lauri, kun hän 2014 ohjasi ajokkinsa päin kiviseinää. Rinteen puolivälissä tehty teippausoperaatio piti kaverin sen verran kasassa, että pääsimme laskemaan hissin ala-asemalle, josta gondoli vei meidät takaisin ensiapuun. Paikkausoperaatio ei onneksi haitannut reissua sen pahemmin, vaan koko viikko ajettiin tuppo sormessa, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Näin riemukasta on meno ollut ensimmäiset vuodet, eikä tulevaisuus näytä yhtään ehjemmältä. Iän myötä luut heikkenee, joten odotettavissa on vieläkin jännempiä seikkailuita! 🙂