LauriPitkästä aikaa mojova päivitys blogiin! Tuli joulun jälkeen lähdettyä vaimon kanssa ansaitulle kolmen viikon kesälomalle. Suuntana oli ensin Auckland josta parin päivän jälkeen matka jatkui Tongalle uudenvuoden aaton viettoon ja josta palattiin takaisin Aucklandiin ja aloitimme saarien kiertelyn asuntoautollamme.
Matkaa varjosti kuumeilu / flunssa jonka onnistuin haalimaan heti alkuun. Tästä syystä aktiviteettien määrä oli alkupuoliskolla aika vähäistä.
Aucklandista vuokrasimme Spaceshipsiltä itsellemme Millennium Falconin pariksi viikoksi jolla kierreltiin etelä- ja pohjoisaari. Karavaani- ja telttaretkeily on hyvin suosittua Uudessa-Seelannista joten leirintäalueita on joka kylässä ja kaupungissa ja aivan keskustoissa.
Alustavasti olin selvitellyt, että Queenstown on the place to be mikäli fillaritouhut kiinnostaa ja siellä oli tarkoitus panostaa fillarointiin enemmän. Matkalla oli toiveena päästä ajamaan Rotorualla jota oli kovasti kehuttu internetissä. Fillarointi on muutenkin aika näkyvä harrastus tuolla. Joka kyläsessä on trailikartat ja opasteet esillä ja pyöräliikkeitä on tiheästi.
Rotorualla olikin melkosen kiihkeä skene. Kaupungin eteläosissa on isohko vuori joka on kaivettu täyteen rännejä ja ylös pääsee joko ajamalla tai shuttlella. Sukkulakyyti olisi maksanut 10 NZD / 1 krt tai 60 NZD / 10 nousua. 60 NZD on 36,5 euroa joten ei ihan ilmaista, joskin ei kallistakaan. Vuoren juurella oli vuokraamo / opaspalvelu / kahvila ja rakenteilla oli hotelli ja bmx tai vastaava rata. Täällä ajot jäi väliin kun olin kipeä ja halu parantua voitti ajohalut. En halunnut riskeerata, että olisin reissun loppupuolella vielä Queenstownissa kipeä, koska tänne olin varaillut jo etukäteen melko kovat setit!
Rotorualta matka jatkui Taupoon jossa olin jo lähellä pyörään selkään nousemista, mutta järki voitti vielä ja maltoin jatkaa elpymistä. Sen verran mieli teki harrastaa, että käytiin melomassa järvellä jonka taustalla oli Mordor!
Matka jatkui Wellingtoniin jossa oli vastaava pyöräilykeskus kun Rotorualla ja kaupungin ytimessä olevalla vuorella olevassa puistossa oli rännejä vaikka kuinka. Vuorella kävimme katsomassa Taru Sormusten Herrasta leffan kuvauspaikkoja ja haaveilin rännien raidaamisesta, mutta ajot jäi vieläkin.
Eteläsaarella matka jatkui kiertelyiden jälkeen lopultakin kaupunkiin joka on se paikka minne pitää mennä, jos Uuteen-Seelantiin asti lähtee. Meidän molempien mielestä ykköspaikka. Ensimmäisen päivän aamulla käytiin jetboat kruisailulla keräämässä hiukan adrenaliinia verenkiertoon jonka voimilla käytiin vuokraamassa dh-fillarit ja iltapäiväksi paikalliseen bikeparkkiin!
Vaimoni kokeili ekaa kertaa dh:ta ja vielä omasta tahdostaan ja piti siitä kovasti! Bikepark itsessään oli mainio! Rännejä jokaiseen makuun. Pumppuja ja työkaluja oli ala- ja yläasemilla sekä puolimatkan krouvissa. Pettymyksen aiheutti bikeparkin gondoli jonka henkilökunta/toimintatapa oli ihan kuutamolla. Jonotus kesti 1,5-2h per nousu! Puolipäivän (5h) passilla tämä tarkoitti kolmea ajoa! Lippu maksoi 60 NZD ja fillari 99 NZD, tästä tulee yhdelle laskulle hintaa karkeesti 35 euroa! Huh!
Gondolissa oli jalankulkijoilla ”etuajo-oikeus” koska vuoren päällä oli ravintoloita jotka tarvitsi asiakkaita kipeemmin kun fillarikuskit ajoja. Fillarihemmot pääsi joka neljänteen/viidenteen gondoliin. Sitten meni kolme/neljä puolityhjää gondolia taas jalankulkijoita ylös. Gondoliin olisi mahtunut neljä, mutta koska pitihän näistä jalankulkijoista saada kuva seuruettain joita voisi myydä kovaan rahaan, oli jokaisessa gondolissa 2 ihmistä! Voitte uskoa, että vitutti. En muista koska olisi vituttanut yhtä kovaa.
Iloisempiin asioihin. Viimeisenä Queenstown päivänä olin varannut itselleni kunnon spektaakkelin. Helikopterikyydillä vuorelle ja oppaan tuomaan miehen alas. Reissu ei mikään ihan ilmainen ollut, 549 paikallista eli noin 335 euroa. Reissun järjesti Fat Tyre. Toinen moisia reissuja järjestevä firma on Vertigo Bikes, mutta näiden reissu tuntui kovin lyhyeltä, mutta olisi tosin ollut halvempikin. Lyhyestä virsi kaunis, tämä oli mielettömin juttu mitä olen fillarilla tehnyt. Olen ajanut vastaavia rännejä alpeilla ja kotimaassa, mutta lento, maisemat ja kaikki yhdistettynä niin tämä oli todella siisti juttu! Lento kesti noin vartin ja oli erittäin smuutti vaikka tuuli puhalsi aika kovaa. Laskeuduttiin noin 1800 metriselle vuorelle. Vuoren nimeä en muista, mutta alue oli Old Woman Range. Lähelle pääsee myös autolla Nevis Roadia pitkin jos joku sinne haluaa mennä ajamaan. En tiedä saako tuolla ajaa ilman lupia yksityisillä mailla, mutta Fat Tyresillä oli luvat ajalle maiden läpi. Minun kanssa samaan aikaan oli noin itseni ikäinen pariskunta ja yksi aussi hemmo. Opas briiffasi, että jokainen saa ajaa omaa vauhtiaan ja odotellaan karjaporteilla ja milloin missäkin muita.
Lähdin ajelemaan jonon hännillä, mutta 50 metrin ajon jälkeen huomasin, että nyt on aivan liian hiljainen vauhti omaan makuun ja nykäisin keulille. Ensimmäisellä karjaportilla 5 km laskun jälkeen odottelin viimeisiä reilu 5 minuuttia 🙂 .
Fillari oli GT Force One, tuntui ihan perus ok fillarilta, mutta ei se mikään Pivot kuitenkaan ollut. Perä oli todella liukas epätasaisella alustalla ja tuntui karkaavan kokoajan. Aussi valitteli samaa. Renkaina Maxxis Minionia muistaakseni, niin ei nyt renkaastakaan pitäisi kiinni olla? Luultavasti monta eri syytä. Ränni oli vaihtelevasti 4×4 uraa jossa sai tehdä ihan duunia vaikka etukäteen pelkäsin sen olevan hiekkatietä. Välillä mentiin lammaspolkua ja välillä lehmäpolkua. Muutamissa kohdissa oli singletrack tyylistä uraa ja lopussa kilsan verran asfalttia. Muutaman melko haastavat ylämäet oli pääosin hiekkatietä. Ajot sujui ilman teknisiä ongelmia. Pariskunnan naispuolinen konttasi jossain puron ylityksessä ja sai mojovan vekin polveensa. Kaiken kaikkiaan aikaa meni noin 3,5 tuntia ajaessa ja matkaa tuli 35 km. Ajot päättyi Cromwellin sivukylässä olevaan pieneen kahvilaan jossa janoinen kuski sai lisää vettä ja limonaadia. Vesi loppui minulta noin tuntia aikasemmin.
Queenstownista matka jatkui kohti loman loppua ja Christchurchia. Kaupunkia jonka maanjäristys tasoitti vuonna 2011. Kaupungin keskusta oli täynnä purkutuomion saaneita rakennuksia, tyhjiä tontteja ja rakennustyömaita. Muutamissa rakennuksissa oli vielä toimintaa ja uusi ydinkeskusta oli todella hieno ja urbaani. Se oli tehty merikonteista. Konteissa oli kauppoja, pankkeja, ravintoloita yms. Hieno! Täällä on myös maailman ainoa (?) ainoastaan pyöräkäyttöön oleva tuolihissillä varustettu bikeparkki joka on 365 päivää vuodessa auki. Sain tietää tästä vasta kotona, joten ei tullut tutustuttua.
Jos matka joskus suuntautuu Uuteen-Seelaantiin niin ottakaa fillarointia mukaan ohjelmistoon kaiken muun ohella! Summa summarum, tämä oli hienoin maa jossa olen vieraillut. Maisemat salpaa hengen, hyvää ruokaa, todella ystävällisiä ihmisiä, miellyttävä ilmasto yms.
Nyt ajot jatkuu koto Suomessa jonne on onneksi tullut talvi jo lopultakin!
