Tahko MTB 2011. Matkaa taitettuna reilu 40km. Ajatus ja pyörä liikkuvat yhtä tahmeasti ja keskeytys on ainut asia mikä mielessä pyörii. Jostain sumun ja usvan keskeltä pilkahtaa valoa. Tunnen maan katoavan jalkojeni alta ja olo on kevyt. Tiedän että on aika astua valoon. Kuulen kaukaisen äänen. Ääni kutsuu minua. Aluksi ääni on epäselvä, mutta kolmannella kerralla kuulen tuon tulisen viestin:

”Ohittaa vasemmalta!!” Mit vit..?!

Samassa havahdun kun kilinän ja kolinan saattelemana joku puhaltaa ohitse tuulispäänä. Numerolappu oli punainen ja satulatolpassa varoituskolmiossa luku 180. Nilkutan eteenpän ja valon pilkahdus sumussa paljastuu huoltopisteeksi. Tuo suolakurkun ja energiajuoman taivas ottaa uupuneen matkaajan huomaansa. Ja taas matka jatkuu. Maalissa ihan voittajan voi nostaa kättä pystyyn ja todeta reissun menneen hyvin. Been there, done that, got the t-shirt ja en muuten tuu enää ikinä uudestaan!

Pistää miettimään miksi joku ruoskii itseään polkemaan 60km kivikossa ja vielä maksaa siitä. Päätin, etten tee sitä enää ikinä uudestaan, mutta kun kotimatkaa on taittanut autolla kuudetta tuntia alkaa mieli muuttumaan. Olihan se siistiä! Heti huomenna lenkille ja työpäivän kulutan ihmetellen spessun brain-jousitusta! Joo! Kun vielä huomaan tulleeni maaliin neljäntenä (loppupäästä) on päätös selvä. Ensivuonna uudestaan ja tehdään kaikki paremmin!

Tästä alkaa tiimimme historia. FailReaction moninaisen merkityksensä johdosta saa koristaa paitojamme. Nimi juontaa juurenta porukkamme ykkös supermarketista Ketjureaktiosta, joka on kavalasti vienyt rahojamme jo pitkään. Intoa on nyt hurjasti, kun vielä tuntuu että pyöräily on kivaa. Perustellaan blogia ja tilataan paitaa ja ilmoittaudutaan kaikkeen mahdolliseen pyöräilyyn liittyvään. Saa nähdä kauanko meidän kultajuhlat jatkuvat…